Reise um die Erde in 80 Tagen.  Jules Verne
Kapitel 22. Passepartout überzeugt sich, daß es selbst bei den Antipoden gerathen ist, etwas Geld in der Tasche zu haben (Luku 22. XXII.)
< Prev. Chapter  |  Next Chapter >
Font: 

Als der Carnatic am 7. November um halb sieben Uhr Abends Hongkong verließ, fuhr er mit vollem Dampf in der Richtung von Japan, mit voller Ladung an Waaren und Passagieren. Zwei Cabinen des hintern Theiles blieben unbesetzt; es waren die auf Phileas Fogg's Rechnung genommenen.

Passepartout huomaa, että toisellakin puolen maailmaa on rahaa tarvis.

Höyrylaiva "Carnatic", lähdettyänsä Hongkongista marraskuun 7 p:nä kello puoli 7 illalla, kiiti täysin höyryin Japania kohti, mukanaan täysi lasti tavaroita ja matkustajia. Kaksi kajuuttaa perällä oli tyhjänä, nimittäin ne, jotka oli tilattu Mr. Foggin lukuun.

Am folgenden Morgen konnten die Leute auf dem Vordertheil mit einigem Staunen sehen, wie ein Passagier mit etwas stumpfem Blick, wankenden Schrittes, zerzausten Haaren aus der Lucke des zweiten Platzes herauskam und sich schrankelnd auf einen Balken niedersetzte.

Seuraavana aamuna saivat matkustajat kokassa ihmeeksensä nähdä erään matkustajan, kalpeana, riutuneena, tulevan kannelle toisen luokan kajuutasta ja hoiperrellen menevän istahtamaan pelastusveneen laidalle.

Dieser Passagier war Passepartout in Person. Hören wir, was vorgegangen war.

Tämä mies oli Passepartout itse omassa persoonassaan. Hänen oli käynyt seuraavalla tavalla.

Alsbald nachdem Fix die Rauchbude verlassen hatte, nahmen zwei Kellner den in tiefen Schlaf versunkenen Passepartout und legten ihn auf das für die Raucher bestimmte Lager. Aber schon nach drei Stunden erwachte Passepartout, den auch im tiefsten Rausch ein festhaftender Gedanke verfolgte, und er kämpfte gegen die betäubende Wirkung der narkotischen Kraft. Der Gedanke an die Pflichtverletzung schüttelte die Betäubung ab. Er stand vom Lager der Trunkenbolde auf, und ging strauchelnd, an den Wänden sich haltend, aus der Bude hinaus, fiel und stand wieder auf, stets unwiderstehlich wie vom Instinct getrieben, und schrie in seinem Traumzustand: Der Carnatic! Der Carnatic!

Heti Fiksin mentyä polttohuoneesta ulos olivat palvelijat nostaneet hervottoman Passepartout'in muiden makaavain viereen. Mutta kolmen tunnin kuluttua oli Passepartout, jota unissakin oli vaivannut eräs ajatus, herännyt ja koetti torjua itsestään oopiumin huumaavaa vaikutusta. Ajatus, että hän oli huonosti täyttänyt velvollisuutensa, sai hänet selville. Hän läksi vuoteeltaan, hoiperrellen ja seinistä pidellen; monasti hän kaatuikin, mutta nousi jaloilleen jälleen, pyrkien vaistoperäisesti ulos. Kadulle päästyään hän kuni houreissaan huusi: <i>Carnatic! Carnatic!</i>

Das Packetboot lag da, rauchend, zur Abfahrt bereit, ihm vor der Nase Er wankte über den Brückensteg und sank wie todt auf dem Vordertheil hin, als eben der Carnatic die Anker lichtete.

Postilaiva oli valmiina lähtöön. Passepartout'illa oli enää muutama askel jäljellä. Hän kulki hoiperrellen pitkin rantalautaa ja kaatui tunnottomana laivan kokkaan, samassa kuin "Carnatic'in" köydet päästettiin irti.

Einige Matrosen, denen so etwas nichts Neues war, trugen den armen Jungen in eine Cabine zweiten Ranges, und Passepartout wachte erst am andern Morgen auf, hundertundfünfzig Meilen von der Küste China's entfernt.

Muutamat merimiehet, tottuneina tuommoista näkemään, kantoivat mies paran toisen luokan kajuuttaan, jossa Passepartout heräsi vasta seuraavana aamuna, 150 peninkulman päässä Kiinan rannasta.

So war es gekommen, daß sich Passepartout an diesem Morgen auf dem Verdeck des Carnatic befand und mit vollen Zügen die frische Seeluft einathmete. Diese Luft machte ihn nüchtern, und er fing an, seine Gedanken wieder zu sammeln, was ihm nur mit Mühe gelang. Endlich erinnerte er sich dessen, was am Abend zuvor sich begeben hatte, wie Fix vertraulich geworden, ihn in die Rauchbude geführt, u.s.w.

Hän nousi kannelle, jossa raikas aamuilma selvitti kokonaan hänen päänsä. Hän rupesi kokoamaan ajatuksiansa, vaikka se olikin kovin vaikeata. Viimein hän muisti, mitä oli tapahtunut edellisenä iltana, muisti Fiksin puheet ja polttohuoneen.

— Nähtävästikin olin minä täydessä humalassa, — puheli hän itsekseen. — Mitähän nyt Mr. Fogg sanoo? Mutta kaikissa tapauksissa en ole päästänyt höyrylaivaa käsistäni, ja sehän on pääasia.

»Offenbar, sagte er sich, bin ich abscheulich betrunken gewesen! Was wird Herr Fogg dazu sagen? Jedenfalls hab' ich mich nicht für das Boot verspätet, und das ist die Hauptsache!«

Sitten hän ajatteli Fiksiä.

Hierauf, an Fix denkend, sprach er bei sich:

»Was den betrifft, so hoff' ich, daß wir nun ihn los sind, und daß er, nachdem er mir den Vorschlag gemacht, sich nicht getraute, uns auf dem Carnatic zu begleiten. Ein Polizei-Agent, ein Detectiv meinem Herrn auf der Ferse wegen Diebstahl auf der Bank von England! Ei doch! Herr Fogg ist so wenig ein Dieb, wie ich ein Mörder!«

— No niin, siitä peijakkaasta on nyt päästy, luullakseni, ja tuskinpa mies viimeisten puheittensa jälkeen olisi uskaltanut tullakaan meidän kanssamme samalle laivalle. Poliisimies, salapoliisi vainoaa isäntääni, jota syytetään varkaudesta! Hullutuksia! Mr. Fogg on yhtä paljon varas kuin minä murhamies!

Sollte Passepartout diese Dinge seinem Herrn erzählen? Wäre es passend, ihn wissen zu lassen, was Fix dabei für eine Rolle spielte? Wäre es nicht besser damit zu warten bis zu seiner Ankunft in London, und dann ihm zu sagen, daß ein Agent der Polizei aus der Hauptstadt ihm auf der ganzen Rundreise nachgeschlichen sei, und dann mit ihm darüber zu lachen? Ja, gewiß. Jedenfalls wäre es noch zu bedenken. Das dringendste war nun, Herrn Fogg aufzusuchen und seine Entschuldigung für sein unverantwortliches Benehmen zu gewinnen.

Passepartout stand also auf, und da das Packetboot bei hohler See stark schwankte, so kostete es dem guten Jungen, der noch nicht recht fest auf den Beinen stand, einige Mühe, auf's Hinterverdeck zu gelangen.

Hier auf dem Verdeck gewahrte er Niemand, der wie sein Herr oder Mrs. Aouda aussah.

Mutta puhuisiko hän nyt kaikki isännälleen? Sopiiko hänelle ilmoittaa, mikä mies Fiks oikeastaan on? Eiköhän ole paras odottaa, kunnes tullaan Lontooseen, ja sitten kertoa, kuinka poliisimies oli seurannut häntä ympäri maailman, ja naureskella hänen kanssaan koko jutulle? Niin, se se kai parasta on! Kaikissa tapauksissa on asiata tarkoin miettiminen. Ensimmäisenä tehtävänä nyt on tavata Mr. Fogg ja pyytää häneltä anteeksi huonoa käytöstä.

Passepartout laskeutui alas. Meri aaltoili, ja laiva heilui pahasti. Kunnon Passepartout ei ollut vielä oikein luja jaloiltansa, mutta pääsi kumminkin mitenkuten peräkannelle. Siellä ei näkynyt yhtään ihmistä, joka edes olisi ollut hänen isäntänsä tai Mrs. Audan näköinenkään.

— No niin, — ajatteli hän, — Mrs. Auda makaa vielä kaiketikin, ja
Mr. Fogg on löytänyt vistitovereita ja tapansa mukaan…

»Gut, dachte er, Mrs. Aouda liegt jetzt noch im Schlaf, und Herr Fogg wird einen Spielgenossen für Whist gefunden haben, und seiner Gewohnheit nach ...«

Passepartout meni alas salonkiin, mutta Mr. Foggia ei ollut sielläkään. Passepartout kysyi silloin perämieheltä, missä herra Foggin kajuutta on. Mutta perämies ei sanonut sennimistä matkustajaa olevan laivalla lainkaan.

Mit solchen Gedanken begab sich Passepartout in den Salon, aber Herr Fogg war nicht da zu finden. Passepartout brauchte indessen nur den Proviantmeister nach seiner Cabine zu fragen. Derselbe erwiderte, es sei ihm kein Passagier dieses Namens bekannt.

— On kyllä, — sanoi Passepartout, — kookas mies, harvapuheinen, mukanaan nuori rouva.

— Rouvasväkeä ei ole laivalla yhtään sielua, vastasi perämies. —
Tuoss' on teille matkustajain luettelo. Katsokaa itse.

»Entschuldigen Sie, sagte Passepartout dringend; es handelt sich um einen großen, kalten, wenig gesprächigen Gentleman in Begleitung einer jungen Dame ...

Passepartout luki luettelon… Mr. Foggin nimeä siinä ei ollut.

Jo musteni hänen silmissänsä. Äkkiä johtui jotakin hänen mieleensä.

– Es befindet sich gar keine junge Dame an Bord, versetzte der Proviantmeister. Zum Ueberfluß unterrichten Sie sich selbst auf der Passagierliste. Hier ist sie.«

— Kuulkaas, — sanoi hän, — onkos tämän höyrylaivan nimi tosiaankin
"Carnatic"?

— On niinkin, — vastasi perämies.

Passepartout besah die Liste ... Seines Herrn Name stand nicht darauf.

— Ja matkalla Jokohamaan?

— Sinne juuri.

Er war ganz verblüfft. Da fuhr ihm ein Gedanke durch den Kopf.

»Ah! Bin ich denn auf dem Carnatic? rief er aus.

– Ja, erwiderte der Proviantmeister.

Passepartout oli ensin luullut erehdyksestä joutuneensa toiselle laivalle. Mutta "Carnatic'illa" hän sittenkin oli kuin olikin, ja varmaa oli sekin, ettei hänen isäntäänsä ollut laivalla.

– Auf dem Wege nach Yokohama?

– Ganz richtig.«

Passepartout hatte eine Weile die Besorgniß, er sei auf das unrechte Schiff gekommen! Aber befand er sich auf dem Carnatic, so war es nun klar, daß sein Herr sich nicht darauf befand.

Passepartout vaipui tuolille. Äkkiä hänelle selveni kaikki. Hän muisti, että "Carnatic'in" lähtöaika oli siirretty aikaisemmaksi, että hänen olisi pitänyt ilmoittaa se isännälleen, mutta oli jättänyt sen tekemättä. Siis juuri hänen tähtensä Mr. Fogg ja Mrs. Auda olivat myöhästyneet.

Das war für Passepartout ein Donnerschlag; er sank auf einen Fauteuil hin. Nun ging ihm plötzlich ein Licht auf. Er erinnerte sich, daß die Abfahrt des Carnatic auf etwas frühere Zeit verlegt worden war, daß er dies seinem Herrn hatte melden sollen, was er aber zu thun unterließ. Demnach war es seine Schuld, wenn Herr Fogg und Mrs. Aouda sich für die Abfahrtszeit verspäteten.

Hänen syynsä se oli, mutta vielä enemmin tuon konnan, joka oli juottanut hänet humalaan, erottaakseen palvelijan hänen isännästään ja saadakseen pidätetyksi tämän Hongkongissa. Nyt vasta Passepartout ymmärsi salapoliisin vehkeet. Ja nyt Mr. Fogg — perikatonsa partaalla, vetonsa menettänyt, kiinniotettu, kenties vankeudessa!… Passepartout repi tukkaansa tuskissaan. Mutta annas, että Fiks vielä kerran joutuu hänen kynsiinsä, niin sitä tilintekoa!

Seine Schuld, ja; aber noch weit mehr des Verräthers, der ihn, um ihn von seinem Herrn zu trennen und diesen zu Hongkong zurückzuhalten, betrunken gemacht hatte. Denn nun begriff er den Kniff des Polizei-Agenten. Und jetzt sei Herr Fogg sicherlich durch Verlust seiner Wette ruinirt, verhaftet, vielleicht im Kerker! ... Passepartout raufte sich bei diesem Gedanken die Haare. Ah! Fiele Fix ihm jemals in die Hände, wie würde er mit ihm abrechnen!

Endlich, nachdem die erste Bestürzung vorüber war, bekam Passepartout seinen Gleichmuth wieder, und er studirte seine Lage, die wenig beneidenswerth war. Der Franzose befand sich auf der Reise nach Japan. Dahin kam er wohl gewiß, wie aber von da wieder weg mit leerer Tasche? Keinen Shilling, keinen Penny darin! Doch waren seine Fahrt und Kost an Bord vorausbezahlt. Also konnte er sich noch fünf bis sechs Tage besinnen, um einen Entschluß zu fassen. Wie er sich bei dieser Fahrt noch Essen und Trinken schmecken ließ, kann man sich denken: er aß für sich, seinen Herrn und Mrs Aouda zusammen.

Ensimmäisten puuskain mentyä ohitse Passepartout vähitellen tyyntyi ja alkoi harkita tilaansa. Tämä ei suinkaan ollut kadehdittava. Hän oli nyt matkalla Japaniin. Sinne hän kyllä tulee, mutta mitenkäs sieltä pois pääsee? Rahaa ei penniäkään! Matka laivalla oli kumminkin jo ennakolta maksettu, samoin ruoka. Vielä oli hänellä viisi tai kuusi päivää aikaa miettiä ja tehdä päätöksensä. Kylläpä söi ja joi poika kelpo lailla. Hän söi isäntänsä puolesta, Mrs. Audan puolesta, omasta puolestaan. Hän söi ikäänkuin olisi Japani erämaa, jossa ei ole ruokaa rahtuakaan.

13 p:nä "Carnatic" laski aamun nousuveden mukana Jokohaman satamaan.

Am 13. früh Morgens fuhr der Carnatic in den Hafen von Yokohama ein.

Dieser Punkt ist ein bedeutender Platz am Stillen Meere, wo alle Boote im Dienst der Post und der Reisenden zwischen Nordamerika, China, Japan und den malaischen Inseln anhalten. Yokohama liegt in der Bai von Yeddo, unweit von dieser ungeheuern Stadt, der zweiten Hauptstadt des Reiches Japan, vormals Residenz des Taikun, zur Zeit als dieser bürgerliche Kaiser noch existirte, und Rivalin von Miako, der großen, vom Mikado bewohnten Stadt, dem kirchlichen Kaiser, der von den Göttern stammte.

Der Carnatic nahm seinen Platz am Quai zu Yokohama, in der Nähe der Hafendämme und der Zollmagazine, mitten unter zahlreichen Schiffen aller Nationen.

Jokohama on tärkeä pysäyspaikka Tyynen valtameren rannalla, ja sinne poikkeavatkin kaikki posti- sekä matkustajalaivat, jotka kulkevat Pohjois-Amerikan, Kiinan, Japanin ja Itä-Indian saarten väliä. Jokohama on Jeddo lahden rannalla, lähellä samannimistä suunnatonta kaupunkia, joka on Japanin keisarikunnan toinen pääkaupunki ja jossa aikoinansa asui Taikun, maallinen keisari. Sen kilpailijana oli Meako, jossa piti asuntoansa Mikado, suoraan jumalista polveutuva hengellinen hallitsija.

"Carnatic" kävi laiturin viereen lähelle aallonmurtajaa ja pakkahuoneita, keskelle laivoja kaikilta maailman ääriltä.

Passepartout astui ilman sen suurempaa innostusta tähän Auringon lasten omituiseen maahan. Hänellä ei ollut muuta neuvoa kuin ottaa sattuma ohjaajaksensa ja umpimähkään mennä katuja myöten astumaan.

Passepartout war nichts weniger als begeistert, wie er dieses so merkwürdige Land der Sonnensöhne betrat. Es blieb ihm nichts übrig als den Zufall zum Führer zu nehmen und auf's Geradewohl die Straßen der Stadt zu durchwandeln.

Hän tuli ensin eurooppalaiseen kaupungin osaan, jossa oli mataloita taloja kuisteineen ja komeine pylvästöineen; ympärillä hän huomasi toreja, laivaveistämöjä ja tavaravarastoja joka haaralla. Siellä, niinkuin Hongkongissa ja Kalkuttassakin, vilisi amerikkalaisia, englantilaisia, kiinalaisia, hollantilaisia, kauppiaita, jotka ostivat ja myivät jos jotakin, ja kaikkien näiden joukossa oli ranskalainen niin outo, kuin olisi hänet äkkiä suinpäin viskattu hottentottien maahan.

Er befand sich gleich in einer völlig europäischen Stadt von niedrig gebauten Häusern, mit Verandas auf zierlichen Säulenreihen, einem Quartier, das mit seinen Straßen, Plätzen, Docks, Lagerhäusern den ganzen Raum vom Vorgebirge bis zum Fluß bedeckte. Hier, wie zu Hongkong und zu Calcutta, wimmelte ein Gemisch aus Menschen aller Racen, Amerikanern, Engländern, Chinesen, Holländern, Kaufleuten, denen alles feil ist und die alles kaufen, in deren Mitte sich der Franzose ebenso fremd fand, als wenn er in's Hottentottenland wäre verschlagen worden.

Passepartout'illa oli kumminkin yksi keino päästäksensä pulasta, nimittäin kääntyä Ranskan ja Englannin konsulivirastoihin Jokohamassa, mutta hän ei tahtonut mennä kertoilemaan kohtaloaan, joka oli niin likeisesti liitetty hänen isäntänsä kohtaloon, ja päätti ensin koettaa kaikkia muita keinoja.

Passepartout war doch nicht ohne Zuflucht: er konnte sich den zu Yokohama aufgestellten französischen oder englischen Consular-Agenten empfehlen; aber es war ihm zuwider, seine Geschichte, die so enge mit der seines Herrn verflochten war, zu erzählen; und ehe er sich dazu entschloß, wollte er zuerst alle andern Aussichten erschöpfen.

Kuljettuaan eurooppalaisen kaupunginosan läpi, jossa sattuma ei ensinkään näkynyt hänestä huolivan, tuli hän japanilaiseen kaupunginosaan.

Hän oli lujasti päättänyt astua eteenpäin vaikka hamaan Jeddoon asti.

Also, nachdem er den europäischen Stadttheil durchlaufen hatte, ohne daß ihm der Zufall etwas darbot, ging er weiter in den japanischen, entschlossen, im Nothfall bis nach Yeddo zu dringen.

Maanasukasten asuma osa kaupunkia on nimeltä Benten, ja Benteniksi sanotaan myös erästä meren jumalatarta, jota palvellaan läheisillä saarilla. Täällä Bentenissä oli ihmeellisen kauniita petäjä- ja seetrikujia, hyvin kummallisesti rakennettuja portaaleja, siltoja bambuputkistojen ja korkeiden kasvien keskellä, temppeleitä satavuotisten seetripuiden siimeksessä, Buddhan pappeja ja Konfutsen uskolaisia, outoja katuja ja laumoittain punaposkisia lapsia, joita olisi luullut vastikään irtileikatuiksi japanilaisista seinäverhoista ja jotka leikittelivät lyhytjalkaisten pikku koirain ja hännättömäin keltaisten kissain kanssa.

Dieser von Eingeborenen bewohnte Stadttheil heißt Benten, nach einer Meergöttin, die auf den nahen Inseln verehrt wird. Da sah man wunderhübsche Alleen von Tannen und Cedern, heilige Pforten einer seltsamen Architektur, Brücken inmitten von Bambus und Schilfrohr, Tempel unter dem ungeheuren melancholischen Obdach hundertjähriger Cedern, Bonzenhäuser, worin buddhistische Priester und Anhänger des Confucius ein dumpfes Leben führten, Straßen ohne Ende, worin man haufenweise Kinder mit rosenfarbener Haut und rothen Wangen sammeln konnte; kleine Püppchen, als seien sie in einer inländischen Bude geschnitzt worden, die in der Umgebung von kurzbeinigen Pudeln oder schwanzlosen, sehr trägen und schmeichlerischen Katzen spielten.

Auf den Straßen nur Gewimmel, unablässiges Hin-und Herlaufen: Bonzen mit Processionen unter Begleitung monotoner Tamburinen; Yakuninen, Zoll-oder Polizeibeamte mit spitzen, lackirten Hüten und zwei Säbeln am Gürtel; Soldaten in blauer, weißgestreifter Kattunkleidung, mit Percussionsgewehren; Gensdarmen des Mikado in Panzerröcken, und zahlreiches anderes Militär aller Arten, – denn in Japan ist der Soldatenberuf ebensosehr geachtet, wie in China mißachtet. Sodann Bettelbrüder, Pilger in langen Gewändern, einfache Bürgersleute, mit dünnem, rabenschwarzem Haar auf dickem Kopf, langem Oberkörper, schmächtigen Beinen, kurzer Taille, farbiger Haut von den dunkeln Nüancen des kupferbraun bis zu mattem Weiß, aber niemals gelb, wie bei den Chinesen, von welchen die Japanesen sich wesentlich unterscheiden.

Kadut olivat kirjavinaan ihmisistä, joita tuli ja meni. Siellä kulki pappeja juhlakulussa, rämisytellen yksitoikkoisia rumpujansa; jakuniineja, tulli- tahi poliisimiehiä, kiillotetut suippohatut päässä ja kaksi miekkaa vyöllä; sotamiehiä siniviiruisissa pumpulipuvuissa ja suusta ladattavat pyssyt olalla; mikadon henkivartioita avaroissa silkkinutuissa, haarniskoissa ja hameissa; muuta sotaväkeä ihan toisenlaisissa puvuissa, sillä Japanissa pidetään sotilasammattia yhtä suuressa kunniassa kuin sitä Kiinassa halveksitaan. Sitäpaitsi kulki siellä almun-anojia, toivioretkeläisiä pitkissä mekoissa, siviilimiehiä, tukka sileä ja musta kuin eebenpuu, vartalo pitkä, jalat heikot, ihonväri vivahteleva vaskesta himmeään valkoiseen, mutta ei milloinkaan keltainen, niinkuin kiinalaisilla, joista japanilaiset muutenkin suuresti eroavat.

Lisäksi hän vielä näki ajokalujen, palankiinien, hevosien, kantomiesten, purjevaatteella katettujen kantotuolien, bambuputkesta tehtyjen kantovuoteitten välissä naisia, jotka käydä sipsuttelivat vaatetohvelit, olkisandaalit tai puukengät pienissä jaloissa, naisia, rumanpuoleisia, rinta likistetty, hampaat mustattuina, oikein muodin mukaan, ja puettuina kansalliseen "kirimon" nimiseen pukuun, joka on jonkinlainen yönuttu, köytetty silkkivyöllä, sen päät solmittu selän taakse hassumaiseksi rusetiksi. (Tämän muodin näkyvät pariisittaret ottaneen Japanin tyttäriltä.)

Endlich, zwischen den Wagen, Palankins, Pferden, Sänftenträgern, Karren mit Segeln, den »Norimons« mit lackirten Wänden, den weichen »Cangos«, echten Bambussänften, sah man kleinfüßige Frauen mit Schuhen von Leinwand, Sandalen von Stroh oder Socken von Holzarbeit einhertrippeln. Sie waren nicht hübsch, hatten enge Augen, flache Brust, Zähne nach dem Tagesgeschmack geschwärzt, trugen aber zierlich das Nationalgewand, »Kirimon«, eine Art Schlafrock mit seidener Schärpe, deren breiter Gürtel hinten zu einem übermäßigen Knoten geschürzt war, – wie die Pariserinnen, welche ihre neueste Mode aus Japan entliehen zu haben scheinen.

Passepartout kulki muutamia hetkiä tässä kirjavassa joukossa katsellen kummallisia, runsaasti tavaroilla täytettyjä puoteja; basaareja, joiden akkunoihin oli pantu esille japanilaisten kultaseppäin teoksia; liehuvilla lipuilla koristettuja ravintoloita, joihin häneltä oli pääsy kielletty; teenjuontipaikkoja, joissa juodaan kupillinen lämmintä, hyvänhajuista vettä sekä riisiryynistä keitettyä "saki" nimistä juomaa; polttohuoneita, joissa poltetaan erittäin hienoa tupakkaa, mutta ei oopiumia, sillä tätä Japanissa tuskin ensinkään tunnetaan.

Passepartout spazierte einige Stunden lang inmitten dieser bunten Masse, besah auch die merkwürdigen reichen Läden, die Bazars, wo der ganze Flitter japanischen Goldschmucks gehäuft ist, die mit Wimpeln und Fähnlein geschmückten »Restaurationen«, in welche er nicht hineingehen durfte, und jene Theehäuser, wo man tassenweise warmes, wohlriechendes Wasser mit »Saki« bekommt, einem Liqueur aus gährendem Reis, und jene bequemen Tabaksstuben, wo man einen sehr seinen Tabak raucht, kein Opium, dessen Verwendung in Japan fast unbekannt ist.

Hierauf kam Passepartout auf's freie Feld mitten unter unermeßliche Reisfluren. Hier schimmerten im letzten Farbenschmuck und Blüthenduft glänzende Camelien, nicht auf Sträuchern, sondern Bäumen, und in Bambusgehägen Kirsch-, Pflaumen- und Aepfelbäume, deren Früchte sie durch Fratzenmännchen, Scheuchklappern gegen den gefräßigen Schnabel der Sperlinge, Tauben, Raben und anderen Gevögels schützen. Da hausen auf den majestätischen Cedern gewaltige Adler; Reiher bergen sich unter den Zweigen der Trauerweiden; überall flattern Krähen, Enten, Sperber, wilde Gänse und Kraniche, die bei den Japanesen sehr in Ehren stehen.

Kunnon Passepartout oli kulussansa pian joutunut ulos kaupungista. Hän näki edessään suunnattomia riisivainioita, joissa juuri vuoden viimeiset kukat levittivät lemuansa; upeita kameliakukkia, ei enää vesoissa, vaan puissa; aituuksien sisällä bambu-, kirsikka-, luumu- ja omenapuita, joita Japanissa viljellään enemmin kukkain kuin hedelmäin tähden ja joita liehuvat linnunpelätit suojelivat varpusilta, kyyhkysiltä, variksilta ja muilta ahnailta linnuilta. Ei sitä majesteetillistä seetripuuta, jossa ei isolla kotkalla olisi ollut pesää; ei sitä surupajua, jonka siimeksessä ei olisi ollut surumielistä haikaraa seisomassa toisella jalallansa. Vihdoin ylt'ympärillä variksia, sorsia, kalasääskiä, metsähanhia ja tavattoman paljon kurkia, joita japanilaiset palvelevat jumala-olentoina ja jotka heidän mielestään ovat onnen vertauskuvia.

Vaeltaessaan huomasi hän maassa viikunan tapaisia esineitä.

— Hyvä juttu, — arveli hän; — nyt sopii syödä illallista.

Nachdem Passepartout so den Tag über spazieren gelaufen, so fühlte er, trotz des reichlichen Frühstücks, welches er vorsorglich auf dem Carnatic noch zu sich genommen hatte, doch am Abend den Magen sehr hohl. Er hatte wohl schon bemerkt, daß Fleisch von Hämmeln, Ziegen oder Schweinen nirgends in den einheimischen Metzgerläden zu sehen war, und da er auch wußte, daß man die Ochsen, weil man sie lediglich für den Ackerbau braucht, nicht tödten darf, so hatte er sich schon gemerkt, daß Fleischgerichte in Japan selten sind. Darin irrte er nicht, aber sein Magen hätte sich auch mit Wildpret, Geflügel oder Fischen begnügt, womit die Japanesen fast ausschließlich sich nähren, außer den Gerichten von Reis. Aber er mußte für heute sich gutwillig in sein Geschick fügen und die Nahrungssorge auf den nächsten Morgen verschieben.

Varmuuden vuoksi haistoi hän ensin noita viikunan tapaisia, mutta niiden lemun laita oli niin ja näin.

— Ei ole onnea, ei merkkiäkään! — sanoi hän.

Mies parka oli kyllä, ennakolta arvaten asian mutkat, syönyt niin lujan murkinan "Carnatic'illa" kuin suinkin oli jaksanut, mutta vaellettuansa koko päivän tunsi hän vatsansa kurnailevan. Hän oli huomannut, ettei lampaan- ja sianlihaa ollut lainkaan lihapuodeissa, ja kun hän sen lisäksi tiesi, ettei Japanissa härkiä koskaan tapeta, niitä kun käytetään vain maanviljelystöissä, niin hän päätti, että liha oli hyvin harvinaista Japanissa. Hän olikin oikeassa; mutta raavaanlihan sijasta olisi hänen vatsansa kyllä tyytynyt metsäsian- ja vuorikauriin-, peltokanan- ja peltopyyn-, kalan- ja kananpaistiin, joita japanilaiset melkein yksinomaisesti käyttävät ruokanansa, paitsi riisiä monessa eri muodossa. Mutta Passepartout'in täytyi tyytyä tilaansa ja hän heittikin huomiseksi kaikki huolet ja hommat.

Die Nacht kam heran. Passepartout begab sich wieder in den Stadttheil der Eingeborenen und schweifte in den Straßen herum zwischen bunten Laternen, sah den Possenreißern zu, die in Gruppen ihre Zauberkünste sehen ließen, und den Astrologen, welche in freier Luft die schaulustige Menge um ihr Fernrohr sammelten. Nachher besuchte er wieder die Rhede, welche im Glanz der Fischerfeuer prangte, die mit dem Schein ihrer Harzfackeln die Fische herbeilocken.

Yön tullessa Passepartout palasi takaisin japanilaiseen kaupunginosaan. Hän astui katuja pitkin monenväristen lyhtyjen valossa, katsellen, kuinka silmänkääntäjät tekivät erinomaisia temppujansa ja kuinka astrologit täydessä touhussa ennustelivat kiikarin ympärille kerääntyneelle väkijoukolle taivaan tähtien mukaan. Sitten hän tuli rantaan, jossa näki kalastajia tuulastamassa.

Endlich wurden die Straßen leer, und an Stelle der Massen sah man Yakunine die Runde machen. Diese Beamten in ihrer prachtvollen Uniform und von ihrem Gefolge umgeben, nahmen sich wie Gesandtschaften aus, und Passepartout rief scherzend, so oft er so einer glänzenden Patrouille begegnete:

Kaduilta väheni vähenemistään väki. Patrulleja kulki tuon tuostakin. Nähdessään noita poliisimiehiä komeissa univormuissa, seurue perässä, sanoi Passepartout naurahtaen:

»Seht da! Wieder eine japanesische Gesandtschaft, die nach Europa reisen will!«

— Kas niin! Tuossa taas japanilainen lähetyskunta matkalla Eurooppaan!