O Retrato De Dorian Gray.  Oscar Wilde
Capítulo 6. (Luku 6. LUKU VI.)
< Prev. Chapter  |  Next Chapter >
Font: 

- Já ouviu a novidad, Basil? - perguntou Lord Henry, nesse fim de tarde, quando Hallward era acompanhado até à pequena sala privada do Bristol, onde a mesa para o jantar tinha sido posta para três pessoas.

"Sinä olet kai kuullut uutisen, Basil?" sanoi lordi Henry illalla, kun Hallward astui pieneen huoneesen Bristolissa, jossa pöytä oli katettu kolmea henkeä varten.

"En, Harry", vastasi taiteilija, antaen hattunsa ja päällystakkinsa kumartavalle edeskäyvälle.

- Não, Harry - respondeu o artista, entregando o chapéu e o casaco ao criado, que se curvava numa vénia. - O que é? Nada de política, espero bem. Não me interessa. Quase que não se encontra um único indivíduo na Câmara dos Comuns que valha a pena pintar, ainda que muitos deles precisassem de um pequeno disfarce.

"Mikä se on? Ei suinkaan mitään valtiollista? Se ei huvittaisi minua. Alahuoneessa on tuskin ainoatakaan ihmistä, jota maksaisi vaivaa maalata, vaikka moni heistä tarvitsisi kyllä hiukan sivellystä."

"Dorian Gray on mennyt kihloihin", sanoi lordi Henry tarkastellen taiteilijaa puhuessaan.

- Dorian Gray está noivo e vai casar - respondeu Lord Henry, observando-o enquanto falava.

Hallward säpsähti ja rypisti kulmakarvojaan.

"Dorianko kihloissa!" huudahti hän. "Mahdotonta!"

Hallward sobressaltou-se, depois carregou os sobrolhos.

"Se on aivan totta."

"Kenen kanssa?"

"Jonkun pienen näyttelijättären."

- O Dorian vai casar! - exclamou ele. - Impossível!

"Minä en voi sitä uskoa. Dorian on niin hienotunteinen."

- É inteiramente verdade.

- Com quem?

- Com uma pequena actriz qualquer.

- Não posso acreditar. O Dorian é muito sensato.

"Dorian on liiaksi viisas, ettei hän silloin-tällöin voisi tehdä jotakin tyhmyyttäkin, rakas Basil."

- O Dorian é demasiado sensato para não cometer loucuras de vez em quando, meu caro Basil.

"Eihän avioliitto ole mitään sellaista, jota voisi tehdä silloin-tällöin, Harry."

- Não se pode dizer que o casamento seja uma coisa que se faz de vez em quando, Harry.

- Excepto na América - retorquiu Lord Henry languidamente.

Mas eu não disse que ele estava casado. Disse que estava noivo. Há uma grande diferença. Recordo-me nitidamente de estar casado, mas não me lembro nada de estar noivo. Sou levado a pensar que nunca estive noivo.

"Paitsi Amerikassa", vastasi lordi Henry vitkalleen. "Mutta minä en sanonutkaan että hän oli naimissa. Minä sanoin vaan, että hän on mennyt kihloihin. Siinä on suuri eroitus. Minä muistan vallan selvästi, että olen naimisessa, mutta en voi lainkaan johdattaa mieleeni, että olisin ollut kihloissa. Olisin halukas kuulemaan, etten koskaan olekkaan ollut kihloissa."

- Mas pense nas origens do Dorian, e a sua posição social e a sua fortuna. Seria absurdo que ele casasse com alguém de nível inferior.

"Mutta ajattelehan Dorianin syntyperää ja asemaa ja rikkautta. Hän on mieletön jos hän ottaa vaimon itseään niin paljon alemmasta säädystä."

- Se quiser levá-lo a casar com esta rapariga, vá dizer-lhe isso, Basil. De certeza que o fará então. Sempre que um homem comete um disparate, fá-lo sempre pela mais nobre das causas.

"Sano se hänelle, jos tahdot välttämättä että hän nai tytön, Basil. Silloin hän sen varmaan tekee. Kun mies tekee jotakin oikein typerää, niin hänen vaikuttimensa ovat aina jaloja."

- Espero que ela seja boa rapariga, Harry. Não quero ver o Dorian ligado a uma criatura desprezível, que viesse a aviltar-lhe a índole e arruinar-lhe a inteligência.

"Toivottavasti tyttö on hyvä, Harry. En tahtoisi, että Dorian joutuisi jonkun halveksittavan olennon käsiin, joka voisi vahingoittaa hänen luonnettaan ja pilata hänen nerokkaisuuttansa."

- Oh, ela é mais do que boa, é bela - murmurou Lord Henry, bebericando um vermute com bíter de laranja. - O Dorian diz que ela é lindíssima, e ele não se costuma enganar com coisas deste género. O retrato dele que você fez estimulou o seu apreço pela aparência das outras pessoas.

Tem produzido esse efeito excelente, entre outros. Devemos vê-la Esta noite, se o rapaz não se tiver esquecido do que ficou combinado.

"Oi, hän on enemmän kuin hyvä — hän on kaunis", mutisi lordi Henry maistellen vermuthlasiansa. "Dorian sanoo, että hän on kaunis. Eikä hän usein sellaisissa asioissa erehdy. Muotokuva, jonka maalasit hänestä, on teroittanut hänen aistiaan huomaamaan toisten ulkomuotoa. Se on muun muassa tehnyt häneen senkin hyvän vaikutuksen. Me saamme nähdä tytön tänä iltana, jollei poika unohda sopimustamme."

"Oletko sinä tosissasi?"

- Fala a sério?

"Aivan tosissani, Basil. Se olisi surkeata jos luulisin voivani olla vieläkin vakavampi kuin mitä tällä hetkellä olen."

- Muito a sério, Basil. Sentir-me-ia incomodado só de pensar que deveria estar mais a sério do que estou neste momento.

- Mas você aprova, Harry? - perguntou o pintor, andando de um lado para o outro, e tentando dominar-se. - É impossível que você aprove. Isso é alguma paixoneta idiota.

"Mutta hyväksytkö sinä sitä, Harry?" kysyi maalari astuen edes-takaisin huoneessa ja purren huuliaan. "Sinä et suinkaan voi sitä hyväksyä. Sehän on ajattelematon tyhmyys."

- Eu agora nunca aprovo nem reprovo nada. É uma atitude absurda que se toma em relação à vida. Não fomos postos neste mundo para divulgar os nossos preconceitos morais. Nunca presto atenção ao que dizem as pessoas vulgares, e nunca interfiro no que fazem as pessoas encantadoras. Se ficar fascinado por determinada personalidade, ela encantar-me-á sempre, seja qual for o modo de expressão que tomar. Dorian Gray apaixona-se por uma bela rapariga que faz de Julieta e pede-a em casamento. E por que não? Se casasse com Messalina, ele não seria menos interessant. Você sabe que não sou um defensor do casamento. A verdadeira desvantagem do casamento é o facto de tornar as pessoas tão altruístas. E as pessoas altruístas são desenxabidas. Falta-lhes personalidade.

Há, porém certos temperamentos que se tornam mais complexos com o casamento. Conservam o seu egoísmo, e acrescentam-lhe muitos outros egos. São obrigados a ter mais do que uma vida. Tornam-se mais sumamente organizados, e ser sumamente organizado é, a meu ver, o desígnio da existência do homem. Além disso, toda a experiência tem valor e, digam o que disserem do casamento, ele é seguramente uma experiência. Espero que Dorian Gray- faça desta rapariga sua esposa, a adore apaixonadamente durante seis meses e depois fique subitamente fascinado por mais alguém. Ele seria um objecto de estudo fascinante.

"Minä en nykyään hyväksy enkä paheksu mitään. On mieletöntä asettua elämää vastaan. Me emme ole lähetetyt maailmaan julistaaksemme meidän siveellisiä ennakkoluulojamme. Minä en koskaan pane huomiota siihen, mitä tavalliset ihmiset sanovat, enkä minä koskaan moiti miellyttävien ihmisten tekoja. Jos joku personallisuus miellyttää minua, niin hän saa valita mitä ilmaisumuotoja hyvänsä, ja ne miellyttävät minua. Dorian Gray rakastuu kauniisen tyttöön, joka näyttelee Julian osaa ja tahtoo naida hänet. Miksikä ei? Jos hän naisi Messalinan, niin hän ei olisi sitä vähemmän mieltäkiinnittävä. Tiedäthän sinä, etten minä rupea taistelemaan avioliittoa vastaan. Avioliiton pahin vika on se, että ihminen tulee epäitsekkääksi. Ja epäitsekkäät ihmiset ovat värittömiä. Heiltä puuttuu yksilöllisyyttä. Mutta on sellaisiakin luonteita, jotka avioliiton kautta tulevat monipuolisemmiksi. He säilyttävät itsekkyytensä ja saavat vielä monta muutakin itseä. Heidän täytyy viettää useampia olemassaoloja. He saavuttavat korkeamman kehityksen, ja korkeamman kehityksen saavuttaminen minun luullakseni onkin ihmisen elämän tarkoitus. Sitä paitsi kaikki kokemukset ovat arvokkaita, ja avioliitto, mitä hyvänsä sitä vastaan voi sanoakkin, on tietysti kokemus. Minä toivon, että Dorian Gray ottaa tuon tytön vaimokseen, ihailee häntä silmittömästi kuusi kuukautta ja sitten äkkiä rakastuu johonkin toiseen. Häntä olisi hyvin hauska tutkia."

- Você não acredita numa única palavra do que acaba de dizer, Harry; sabe bem que não. Se a vida de Dorian Gray fosse arruinada, ninguém se sentiria mais penalizado do que você. Você é muito melhor do que finge ser.

"Sinä et tarkoita ainoatakaan sanaa tuosta mitä sanot, Harry, sen tiedät itsekkin. Jos Dorian Grayn elämä turmeltuisi, niin ei kukaan surisi sitä haikeammin kuin sinä. Sinä olet paljoa parempi kuin miksi tekeydyt."

Lord -enry riu-se.

- Gostamos de pensar tão bem dos outros porque temos medo de nós mesmos. A base do optimismo é simplesmente o terror. Consideramo-nos generosos porque atribuímos ao nosso semelhante o mérito de possuir aquelas virtudes que poderão vir a beneficiar-nos. Tecemos louvores ao banqueiro a fim de podermos sacar a descoberto, e encontramos boas qualidades no assaltante, na esperança de que ele poupe as nossas algibeiras. Acredito em tudo o que disse. Sinto o maior desprezo pelo optimismo. Quanto a uma vida arruinada, só o é aquela cujo desenvolvimento é interrompido. Se se quiser estragar o temperamento de alguém, basta reformá-lo. Quanto ao casamento, isso seria um disparate, evidentemente. Mas existem outros e mais interessantes laços entre homens e mulheres. Por certo que os encorajarei. Têm o atractivo de estar na moda. Mas veja, o Dorian acaba de chegar. Ele pode informá-lo melhor do que eu.

Lordi Henry nauroi. "Syy siihen, että me niin mielellämme tahdomme ajatella hyvää toisista, on se että me pelkäämme itseämme. Optimismin pohjana on vain pelko. Me luulemme olevamme jalomielisiä sen vuoksi, että uskomme naapurillamme olevan niitä hyveitä, jotka voisivat olla meille itsellemme hyödyksi. Me ylistämme pankkiiria, jotta voisimme saada häneltä rahoja yli saamatilimme, ja näemme hyviä ominaisuuksia rosvossa siinä toivossa, että hän säästäisi meidän taskujamme. Minä tarkoitan aivan kaikkea, mitä minä sanoin, ja minä halveksin suuresti optimismia. Mitä turmeltuneesen elämään tulee, niin ei mikään elämä ole turmeltunut paitsi se, jonka kehitystä on ehkäisty. Jos tahdot turmella luontoa, niin sinun tulee vain koettaa parantaa sitä. Tietysti naiminen olisi tyhmyyttä, sillä onhan paljoa hauskempia siteitä olemassa miesten ja naisten välillä. Minä tietysti puolustaisin niitä. Niillä on sekin viehätys, että ne ovat muodissa. Mutta tuossahan on Dorian itse. Hän voi sanoa sinulle enemmän kuin minä."

- Meu caro Harry, meu caro Basil, devem felicitar-me! disse o rapaz, tirando a capa de abas forradas de cetim e cumprimentando os amigos, apertando-lhes a mão. - Nunca estive tão feliz. Claro que foi repentino, mas todas as coisas realmente agradáveis o são. E, no entanto, parece-me ser a única coisa de que andei à procura toda a minha vida.

Estava corado de excitação e alegria e extremamente bonito.

"Rakas Harry, ja rakas Basil, onnitelkaa kumpikin minua!" sanoi nuorukainen heittäen yltään iltavaippansa, jossa oli silkkiset rinnusliepeet, ja pudistaen kummankin ystävänsä kättä vuoron jälkeen. "En koskaan ole ollut näin onnellinen. Tietysti se tuli äkkiä: kaikki hyvä tulee äkkiä. Ja kuitenkin minusta tuntuu kuin olisin odottanut tätä koko elämäni." Hän punoitti ilosta ja liikutuksesta ja oli ihmeen kaunis katsoa.

- Espero que você seja sempre muito felíz, Dorian - disse Hallward -, mas não lhe perdoo não me ter comunicado o seu noivado. Comunicou-o a HarrY.

"Toivottavasti sinä saat aina olla onnellinen, Dorian", sanoi Hallward, "mutta minä en voi oikein antaa sinulle anteeksi sitä, ettet ilmoittanut minulle kihlaustasi. Sinä ilmoitit sen Harrylle."

- E eu não lhe perdoo por ter chegado atrasado para o jantar - interrompeu Lord Henry, colocando a mão no ombro do rapaz, e sorrindo enquanto falava. - Venham, sentemo-nos para saber como é a comida do novo chefe de cozinha, e então você vai contar-nos como tudo aconteceu.

"Ja minä en anna sinulle anteeksi sitä, että tulit myöhään päivällisille", sanoi lordi Henry nauraen, laskien kätensä nuorukaisen olkapäälle. "Käydään pöytään ja koetetaan mihin uusi kokkimme kelpaa. Ja sitten sinä kerrot meille koko jutun."

- De facto não há muito que contar - exclamou Dorian, quando se sentaram à pequena mesa redonda. - Aconteceu simplesmente isto. Depois de o ter deixado ontem à noite, Harry, mudei de roupa, jantei no pequeno restaurante italiano da Rupert Street que você me indicou e fui para o teatro às oito horas. A Sibyl fazia de Rosalinda. Claro que o cenário era horrível, e Orlando, absurdo. Ah! Mas Sibyl! Haviam de a ter visto! Quando apareceu nas suas roupas de rapazinho era de um encanto extraordinário. Trazia um gibão de veludo cor de musgo com mangas cor de canela, meias estreitas castanhas com ligas, uma graciosa boina verde com uma pena de falcão pregada com uma jóia, e uma capa de capuz forrada de um vermelho mate. Nunca me parecera tão requintada. Tinha toda a graça delicada daquela estatueta de terracota que você tem no estúdio, Basil. O cabelo emoldurava-lhe o rosto como folhas escuras em volta de uma rosa pálida. Quanto à sua actuação... bem, vão ter ocasião de vê-la esta noite. É simplesmente uma artista nata. Sentado naquele sórdido camarote, senti-me totalmente arrebatado. Esqueci-me que estava em Londres e no século XIX. Sentia-me longe com a minha amada, numa floresta que nenhum homem jamais vira. Quando o espectáculo terminou, fui ao camarim falar com ela. Quando estávamos sentados os dois, surgiu de repente nos seus olhos uma expressão que nunca vira antes. Os meus lábios aproximaram-se dos seus. Beijámo-nos. Não sei descrever--lhes o que senti nesse momento. Era como se toda a minha vida se tivesse reduzido a um perfeito ponto de alegria cor-de-rosa.

Toda ela estremecia e tremia como um narciso branco. Depois pôs-se de joelhos e beijou-me as mãos. Eu sinto que não devia contar-vos tudo isto, mas não posso evitá-lo.

Evidentemente que o nosso noivado é um segredo absoluto. Ela nem sequer contou à própria mãe. Não sei o que os meus tutores irão dizer. Lord Radley vai com certeza ficar furioso. Não me importo. Já não falta um ano para eu atingir a maioridade. e então posso fazer o que eu quiser. Fiz bem Basil, não concorda, em ir buscar o meu amor à poesia e encontrar uma esposa nas peças de Shakespeare? Os lábios que Shakespeare ensinou a falar murmuraram-me o seu segredo ao ouvido. Os braços de Rosalinda abraçaram-me, e eu beijei Julieta na boca.

- Sim, Dorian, suponho que fizeste bem - disse Hallward, lentamente.

- Você viu-a hoje? - perguntou Lord Henry.

Dorian Gray negou com movimento de cabeça.

"Siitä ei ole paljon kerrottavaa", sanoi Dorian, kun he istuivat pienen, pyöreän pöydän ääreen. "Näin se vain kävi. Kun erosin eilen sinusta, Harry, niin pukeuduin, söin hiukan päivällistä siinä pienessä italialaisessa ravintolassa Rupert Streetin varrella, jonka sinä olet neuvonut minulle, ja läksin kello kahdeksan teatteriin. Sibyl näytteli Rosalindaa. Tietysti näyttämöllepano oli hirveä ja Orlando kauhea. Mutta Sibyl! Olisittepa nähnyt hänet! Kun hän astui näyttämölle pojan puvussa, niin hän oli kerrassaan ihastuttava. Hänen samettitakkinsa oli sammaleen vihreä, hiat kanelinruskeat, ohuitten ruskeitten sukkien ympärille olivat nauhat ristiin sidotut, haukansulka oli hohtokivellä kiinnitetty somaan pieneen, vihreään hattuun, ja huippukauluksinen, punavuorinen vaippa riippui olkapäillä. Sen suloisempana en ole nähnyt häntä. Hän oli yhtä sulava vartaloltaan kuin sinun tanagrapystykuvasi kirjastossasi, Basil. Hänen hiuksensa kähertyivät hänen kasvojensa ympärillä kuin tummat lehdet vaalean ruusun ympärillä. Ja hänen näyttelemisensä — no niin, te saatte itse nähdä hänet illalla. Hän on synnyltään taiteilija. Minä istuin aivan haltioissani likaisessa aitiossa. Unohdin että olin Lontoossa ja että elin yhdeksännessätoista vuosisadassa. Olin mielestäni armaani kanssa kaukana metsässä, jota ei kukaan ihminen ollut koskaan nähnyt. Kun näytäntö oli lopussa, niin minä menin näyttämölle ja puhuin hänen kanssansa. Istuessamme yhdessä hänen silmiinsä tuli äkkiä ilme, jota en ollut koskaan ennen nähnyt niissä. Minun huuleni lähenivät häntä kohti. Me suutelimme toisiamme. En voi selittää teille, mitä sinä hetkenä tunsin. Minusta tuntui kuin koko minun elämäni olisi supistunut yhdeksi ainoaksi ruusunhohteiseksi iloksi. Hän vapisi koko ruumiissaan ja värähteli kuin valkoinen narsissi. Sitten hän heittäytyi polvilleen ja suuteli minun käsiäni. Minun ei pitäisi kertoa teille kaikkea tätä, mutta en voi olla kertomattakaan. Tietysti meidän kihlauksemme on suuri salaisuus. Hän ei ole kertonut sitä äidilleenkään. En tiedä mitä holhoojani siihen sanoo. Lordi Radley suuttuu varmaan silmittömästi. Mutta minä en välitä siitä. Ei täyttä vuottakaan, niin olen täysi-ikäinen, ja sitten saan tehdä mitä mielin. Enkö ole tehnyt oikein, Basil, kun olen etsinyt armaani runoudesta, ja vaimoni Shakespearen näytelmistä? Huulet, joita Shakespeare on opettanut puhumaan, ovat kuiskanneet salaisuutensa minun korvaani. Rosalinda on kietonut käsivartensa minun kaulaani ja minä olen suudellut Julian suuta."

- Deixei-a na floresta de Arden, e vou encontrá-la num pomar de Verona.

"Niin, Dorian, kai sinä olet tehnyt oikein", sanoi Hallward hitaasti.

Lord Henry bebericou o seu champanhe de um modo pensativo.

"Oletko nähnyt häntä tänään?" kysyi lordi Henry.

- Em que momento exacto mencionou a palavra casamento, Dorian? E o que respondeu ela? É provável que você se tenha esquecido completamente.

Dorian Gray pudisti päätään. "Minä jätin hänet Ardenin metsään ja löydän hänet Veronan yrttitarhasta."

- Meu caro Harry, eu não considerei isto como uma transacção comercial e não fiz nenhuma proposta formal de casamento. Disse-lhe que a amava, e ela respondeu que não era digna de ser minha esposa. Que não era digna! Ora, o mundo inteiro comparado com ela não tem valor algum.

Lordi Henry maisteli shampanjaansa miettiväisenä. "Missä tilaisuudessa sinä puhuit hänelle naimisesta, Dorian? Ja mitä hän vastasi? Ehkä olet unohtanut koko sen puolen."

"Rakas Harry, minä en ole harjoittanut mitään kuivaa asianajoa, enkä muodollisesti kosinutkaan. Minä sanoin hänelle vain, että rakastin häntä, ja hän vastasi ettei hän ollut kyllin hyvä minun vaimokseni. Ei kyllin hyvä! Koko maailma ei ole minkään arvoinen hänen rinnallansa."

- As mulheres são espantosamente práticas - murmurou Lord Henry -, muito mais práticas do que nós. Em situações desse género nós esquecemo-nos frequentemente de falar em casamento, mas elas fazem-nos lembrar.

Hallward pousou a mão no braço dele.

"Naiset ovat ihmeellisen käytännöllisiä", mutisi lordi Henry, — "paljon käytännöllisemmät kuin me. Tuollaisissa tapauksissa me emme muista sanallakaan mainita avioliittoa, ja he muistuttavat aina meitä siitä."

- Não continue, Harry. O Dorian ficou ofendido. Ele não é como os outros homens. Nunca faria ninguém infeliz. Tem uma índole demasiado delicada.

Lord Henry olhou do outro lado da mesa.

Hallward laski kätensä hänen käsivarrelleen. "Älä huoli, Harry. Sinä loukkaat Doriania. Hän ei ole toisten miesten kaltainen. Hän ei koskaan tuota onnettomuutta kellekään. Hän on liian hienotunteinen."

- O Dorian nunca se ofende comigo - respondeu. - Fiz a pergunta pela razão mais plausível, pela única razão que, na verdade, nos desculpa por fazer uma pergunta: simples curiosidade. Eu tenho uma teoria, segundo a qual são sempre as mulheres a proporem-nos casamento e não nós a propor casamento às mulheres. Com excepção, claro, na vida da classe média. Mas também as classes médias não são modernas.

Dorian Gray riu-se, atirando a cabeça para trás.

Lordi Henry katsoi yli pöydän. "Dorian ei koskaan loukkaudu minuun", hän vastasi. "Minä tein tuon kysymyksen kaikkein parhaimmassa tarkoituksessa, siinä ainoassa tarkoituksessa tosiaan, joka puolustaa jokaista kysymystä — nimittäin uteliaisuudesta. Minun mielipiteeni on se, että naiset aina kosivat meitä, me emme kosi heitä. Poikkeuksena on tietysti keskiluokka. Mutta keskiluokka ei seuraakkaan aikaansa."

- Você é inteiramente incorrigível, Harry, mas não me importo. É impossível ficar zangado consigo. Quando vir Sibyl Vane, você sentirá que o homem que a ultrajasse seria uma fera, sem coração. Não posso compreender como é que alguém pode querer humilhar o ser que ama. Eu amo Sibyl Vane. Quero colocá-la sobre um pedestal de ouro e ver o mundo venerar a mulher que me pertence. O que é o casamento? Um voto irrevogável. É por isso que você fala dele com escárnio. Ah! Não faça zombaria... É um voto irrevogável que eu quero cumprir. Sou fiel porque ela confia em mim, sou bom porque ela acredita em mim. Quando estou com ela, lamento tudo o que você me ensinou. Torno-me diferente daquele que você conheceu. Modifiquei-me, e o simples toque da mão de Sibyl Vane faz-me esquecer de você e de todas as suas erradas, e fascinantes, e venenosas, e deliciosas teorias.

- E que são? - perguntou Lord Henry, servindo-se de um pouco de salada.

Dorian Gray nauroi ja heitti päätään taakse. "Sinä olet aivan parantumaton, Harry. Mutta en minä siitä välitä. Sinuun on mahdoton suuttua. Kun näet Sibyl Vanen, niin tiedät että se mies, joka tekisi vääryyttä hänelle, olisi sydämetön peto. En ymmärrä, kuinka joku tahtoisi saattaa häpeään sen, jota hän rakastaa. Minä rakastan Sibyl Vanea. Minä tahdon nostaa hänet kultapiedestaalille ja nähdä maailman jumaloivan sitä naista, joka on minun omani. Mitä on avioliitto? Peräyttämätön lupaus. Sen vuoksi sinä pilkkaat sitä. Oi, älä pilkkaa. Se on peräyttämätön lupaus, jonka minä olen valmis antamaan. Hänen luottamuksensa tekee minut uskolliseksi, hänen uskonsa tekee minut hyväksi. Kun olen hänen kanssansa, niin kadun kaikkea sitä, mitä minulle olet opettanut. Minä muutun toiseksi, kuin minä olet oppinut minua tuntemaan. Minä olen muuttunut, ja Sibyl Vanen käden kosketuskin saattaa minut unohtamaan sinut ja kaikki sinun väärät, kiehtovat, myrkylliset, ihanat teoriasi."

- Ora, as suas teorias da vida, e as suas teorias do amor, e as suas teorias do prazer. Em suma, todas as suas teorias, Harry.

"Ja mitkä ne ovat?" kysyi lordi Henry ottaen salaattia.

"Ah, sinun teoriasi elämästä, sinun teoriasi rakkaudesta ja sinun teoriasi nautinnosta. Yleensä kaikki sinun teoriasi, Harry."

- O prazer é a única coisa que merece ter uma teoria respondeu, com a sua voz lenta e melodiosa. - Mas receio não poder reivindicar a minha teoria como pertença minha. Ela pertence à Natureza e não a mim.

O prazer é o teste da Natureza, o seu sinal de aprovação. Quando somos felizes somos sempre bons, mas quando somos bons nem sempre somos felizes.

- Ah, mas o que entende você por bons? - exclamou Basil Hallward.

"Ainoastaan nautinnosta kannattaa olla teorioja", hän vastasi matalalla, sointuvalla äänellään. "Mutta minä pelkään, etten voi omistaa teoriojani omikseni. Ne ovat luonnon omia, eivätkä minun. Nautinto on luonnon tunnusmerkki, tapa, millä se osoittaa hyväksymistä. Kun me olemme onnellisia, niin me olemme aina hyviä, mutta kun me olemme hyviä, niin me emme aina ole onnellisia."

- Sim - repetiu Dorian como um eco, recostando-se na cadeira e olhando para Lord Henry, por cima dos pesados ramos de íris de lábios púrpura que estavam no centro da mesa -, o que entende você por bons, Harry?

"Mutta mitä sinä tarkoitat hyvyydellä?" huudahti Basil Hallward.

"Niin, mitä", toisti Dorian nojautuen tuolin selkää vasten ja katsellen lordi Henryä purppuranpunaisten kurjenmiekkojen yli, jotka seisoivat keskellä pöytää, "mitä sinä tarkoitat hyvyydellä, Harry?"

- Ser bom é estar de harmonia consigo mesmo - retorquiu ele, tocando no pé delicado do cálice com os seus dedos pálidos e finos. - O conflito é ser obrigado a estar de harmonia com os outros. O que é importante é a nossa própria vida. Quanto às vidas dos nossos semelhantes, se desejarmos ser moralistas ou puritanos, podemos alardear as nossas opiniões morais sobre elas, mas elas não nos dizem respeito. Além disso, o individualismo tem realmente um objectivo mais elevado. A moralidade moderna consiste em aceitar o modelo da própria época. Considero que uma forma da mais grosseira imoralidade é o facto de qualquer homem de cultura aceitar o modelo da sua época.

"Olla hyvä on samaa kuin olla sopusoinnussa itsensä kanssa", vastasi lordi Henry tarttuen lasinsa ohueen jalkaan valkoisilla, kapeilla sormillaan. "Epäsointu syntyy siten, että ihmistä pakoitetaan sopusointuun toisten kanssa. Jokaisen oma elämä — niin, se on kaikista tärkein. Mitä toisten ihmisten elämään tulee, niin ne eivät liikuta meitä, vaikka voivathan teeskentelijät ja puritanit kopeillen lausua siveellisiä mielipiteitään niiden johdosta. Sitä paitsi on yksilöllisyyden päämaali paljoa korkeammalla. Nykyaikainen siveys esiintyy siinä, että se alistuu aikansa mittakaavaan. Minun mielestäni jokainen sivistynyt mies, joka alistuu aikansa mittakaavaan, on suurimmassa määrässä epäsiveellinen."

- Mas, certamente, se se vive simplesmente para si mesmo, Harry, paga-se um preço terrível por isso, ou não? -- sugeriu o pintor.

"Mutta jos ihminen elää vain itseänsä varten, Harry, niin hän maksaa hirvittävän hinnan siitä", sanoi maalari.

- Sim, hoje em dia cobram-nos em excesso por tudo.

A meu ver, a verdadeira tragédia dos pobres é a de não poderem dar-se ao luxo de coisa nenhuma senão a auto-recusa. Os pecados belos, como as coisas belas, são privilégio dos ricos.

"Niin, me saamme nykyään maksaa kaikesta liian korkean hinnan. Minun luullakseni köyhien todellinen tragedia on siinä, ettei heillä ole varaa muuhun kuin kieltäytymiseen. Kauniit synnit samoinkuin kauniit tavarat kuuluvat rikkaiden etuoikeuksiin."

- Há outros processos de pagamentos além do dinheiro.

"Voi toisellakin tapaa maksaa kuin rahoilla."

- Que processos, Basil?

"Millä tavalla, Basil?"

- Ora, imagino que com o remorso, com o sofrimento, com... bem, com a consciência da degradação.

"Ah! omantunnonvaivoilla, luullakseni, kärsimyksillä ja … niin, alentumisen tunnolla."

lord Henry encolheu os ombros.

- Meu bom amigo, a arte medieval é fascinante, mas as emoções medievais são obsoletas. Podem ser usadas em ficção.

evidentemente. Mas, nesse caso, as únicas coisas que podem usar-se em ficção são as que de facto deixaram de ser usadas.

Lordi Henry kohotti olkapäitään. "Rakas ystävä, keskiaikuinen taide on ihastuttava, mutta keskiaikuiset ajatukset ovat vanhentuneet. Tietysti niitä voi käyttää romaaneissa. Mutta romaaneissa voi käyttää vain sitä, mistä todellisuudessa on luopunut. Usko minua, sivistynyt mies ei koskaan kadu nautintoa, ja sivistymätön mies ei tiedä mitä nautinto on."

Pode crer que um homem civilizado jamais lamenta o prazer, e que um homem incivilizado jamais sabe o que é o prazer.

"Minä tiedän mitä nautinto on", huudahti Dorian Gray. "Se on toisen ihailemista."

- Eu sei o que é o prazer - afirmou Dorian Gray.

- É adorar alguém.

- Sempre é melhor do que ser adorado - respondeu ele, brincando com algumas peças de fruta. - Ser adorado é uma maçada. As mulheres tratam-nos exactamente como a Humanidade trata os seus deuses. Veneram-nos, e depois andam sempre a importunar-nos com pedidos.

"Se on tietysti parempaa kuin olla itse ihailun esineenä", vastasi lordi Henry leikitellen hedelmillä. "Toisten ihailu on iljettävää. Naiset kohtelevat meitä aivan samalla tavalla kuin ihmiskunta jumaliaan. He jumaloivat meitä, ja me olemme pakoitetut tekemään jotain heidän hyväksensä."

- Eu diria antes que tudo o que nos pedem já nos foi dado primeiro por elas - murmurou o rapaz, gravemente -, Elas geram em nós o amor. Têm, pois, o direito de o pedir de volta.

"Minä tahtoisin väittää, että sen minkä he meiltä pyytävät, he ensin antavat meille", sanoi nuorukainen vakavasti. "He herättävät rakkauden eloon meissä. Heillä on oikeus vaatia sitä takaisin."

- É absolutamente verdade, Dorian - concordou Hallward.

"Se on aivan totta, Dorian", sanoi Hallward.

"Ei mikään ole koskaan aivan totta", sanoi lordi Henry.

- Não há nada que seja a verdade absoluta - contestou Lord Henry.

- Isto é - interrompeu Dorian. - Você tem de admitir, Harry, que as mulheres dão aos homens o verdadeiro ouro das suas vidas.

"Mutta tämä on", keskeytti Dorian. "Sinun täytyy myöntää, Harry, että naiset antavat miehille elämän kullan."

- É possível - comentou ele, com um suspiro -, mas querem invariavelmente... a sua restituição em trocos miudinhos. É isso que se torna preocupante. As mulheres, como dizia, com espírito, um francês, inspiram-nos o desejo de realizar obras-primas, e impedem-nos sempre de as executar.

"Ehkä", huokasi hän, "mutta he vaativat sen melkein aina takaisin pikkurahoissa. Se on kiusallista. Naiset, niinkuin eräs sukkela ranskalainen kerran sanoi, innostuttavat meitä luomaan suuria mestariteoksia, mutta estävät meitä niitä suorittamasta."

"Harry, sinä olet julma! En ymmärrä, miksi minä pidän sinusta niin paljon."

- Harry, como você é horrível! Nem sei por que gosto tanto de si.

- Há-de gostar sempre de mim, Dorian - replicou ele.

- Querem tomar café, meus amigos? - Criado, sirva-nos café, e um bom champanhe, e traga-nos cigarros. Não, cigarros não, ainda tenho alguns. Basil, não posso permitir que fume charutos. Tem de fumar um cigarro. Um cigarro é o modelo perfeito de um prazer perfeito. É delicioso e deixa-nos insatisfeitos. Que mais podemos desejar? Como estava a dizer, Dorian, você há-de gostar sempre de mim.

"Sinä tulet aina pitämään minusta, Dorian", hän vastasi. "Tahdotteko kahvia, pojat? — Edeskäypä, kahvia, konjakkia ja paperosseja. Ei, ei paperosseja, minulla on itselläni. Basil, sinä et saa polttaa sikareja. Ota mielemmin paperossi. Paperossi on täydellisen nautinnon täydellisin perikuva. Se on täydellinen ja antaa kuitenkin vain puolinaista tyydytystä. Mitä enempää me voimme vaatia? Niin, Dorian, sinä tulet aina pitämään minusta. Minä edustan sinulle kaikkia niitä syntejä, joihin sinulla ei koskaan ole ollut rohkeutta tehdä itseäsi syypääksi."

Represento para si todos os pecados que nunca teve coragem de cometer.

- Não diga disparates, Harry! - exclamou o rapaz acendendo um cigarro na chama de um dragão de prata que soprava fogo, e que o criado tinha pousado em cima da mesa. Vamos para o teatro. Quando Sibyl aparecer no palco, você terá um novo ideal de vida. Ela representará para si algo que nunca conheceu.

"Mitä hullutusta sinä puhut, Harry!" huudahti nuorukainen ottaen tulta paperossiinsa hopeisesta tultaryöppyävästä lohikäärmeestä, jonka edeskäypä oli asettanut pöydälle. "Lähdetään teatteriin. Kun Sibyl tulee näyttämölle, niin saat uuden elämän ihanteen. Hän avaa sinulle maailman, jota et koskaan ole tuntenut."

- Já conheci tudo - disse Lord Henry, com um olhar fatigado - e estou sempre pronto para uma nova emoção.

- Mas suponho que, pelo menos para mim, isso não existe. Mesmo assim, pode ser que a sua admirável rapariga me faça vibrar. Adoro teatro. É muito mais real do que a vida. Vamos, então. Dorian, você vem comigo. Lamento muito, Basil, mas só há lugar para dois na berlinda. Você vai ter que seguir-nos de fiacre.

"Minä olen koettanut kaikkia", sanoi lordi Henry silmissään väsynyt ilme, "mutta minä olen aina altis vastaanottamaan uusia vaikuttimia. Mutta minä pelkään, ettei sellaisia ole enää minun varaltani. Ehkäpä sinun ihmeellinen tyttösi voi kuitenkin temmata minut mukanaan. Minä rakastan näytelmätaidetta. Se on paljoa todellisempaa kuin elämä. Lähdetään nyt, Dorian, tule sinä minun kanssani. Olen pahoillani, Basil, mutta minun vaunuissani on vain tilaa kahdelle. Sinä saat ottaa ajurin."

Levantaram-se e vestiram os casacos, bebendo o café de pé. O pintor estava silencioso e preocupado. Dominava-o uma certa melancolia. Este casamento era-lhe insuportável, e, no entanto, parecia-lhe preferível a muitas outras coisas que poderiam ter acontecido. Uns minutos depois, passaram ao andar inferior. Hallward seguiu sozinho, como fora combinado, e via as luzes brilhantes da pequena berlinda que ia à sua frente. Apoderou-se dele uma estranha sensação de perda. Sentia que Dorian Gray nunca voltaria a ser para si tudo o que havia sido no passado. A vida interpusera-se entre eles. Os olhos toldaram-se-lhe, e via como numa névoa as ruas movimentadas e iluminadas.

Quando o fiacre parou ao chegar ao teatro, tinha a impressão de ter envelhecido.

He nousivat pöydästä, panivat päällystakit päälleen ja tyhjensivät kahvikuppinsa seisoalta. Maalari oli ääneti ja hajamielinen. Hänen mieltänsä painosti. Hänen oli vaikea ajatella tätä avioliittoa, ja kuitenkin se oli hänestä onnellisempaa kuin moni muu asia, joka olisi voinut tapahtua. Hetken kuluttua he astuivat kaikin alas portaita. Hän ajoi yksin, niinkuin oli sovittu ja seurasi pienten ajoneuvojen tuikkivia tulia edessänsä. Hänet valtasi omituinen yksinäisyyden tunne. Hän tunsi ettei Dorian Gray voisi enää koskaan olla hänelle sama kuin ennen. Elämä oli tullut heidän väliinsä… Hänen silmänsä synkistyivät, ja väkirikkaat, valoisat kadut häämöittivät himmeinä hänen edessänsä. Kun ajoneuvot pysähtyivät teatterin edustalle, niin oli hän mielestään tullut vuosia vanhemmaksi.