O Retrato De Dorian Gray.  Oscar Wilde
Capítulo 5. (Luku 5. LUKU V.)
< Prev. Chapter  |  Next Chapter >
Font: 

- Mãe, Mãe, estou tão feliz! - murmurou a rapariga mergulhando o rosto no regaço da mulher gasta e cansada que, de costas para a luz ofuscante e incómoda, estava sentada na única poltrona da acanhada sala de estar. - Estou tão feliz! repetiu ela -, e a mãe também devia sentir-se feliz!

"Äiti, äiti, minä olen niin onnellinen!" kuiskasi tyttö piiloittaen kasvonsa kuihtuneen, väsähtäneen naisen syliin, joka istui yksinkertaisen huoneen ainoassa nojatuolissa selin häikäisevää valoa kohti. "Minä olen niin onnellinen!" hän toisti, "ja sinunkin pitää olla onnellinen!"

Mrs. Vane retraiu-se e colocou as mãos franzinas e embranquecidas com bismuto sobre a cabeça da filha.

- Feliz! - repetiu como um eco. - Só estou feliz, Sibyl, quando te vejo representar. Não deves pensar em mais nada senão na tua arte de representar. Mr. Isaacs tem sido muito bom para nós e nós devemos-lhe dinheiro.

Mrs. Vane sätkähti ja laski laihan, valkean kätensä tyttärensä pään päälle. "Onnellinen!" hän sanoi, "minä olen vain onnellinen silloin kuin näen sinun näyttelevän. Mr. Isaacs on ollut kovin hyvä meille ja me olemme hänelle velassa."

Tyttö katsoi nyreissään ylös. "Rahaako, äiti?" hän sanoi, "mitä raha meitä liikuttaa? Rakkaus on paljon tärkeämpää kuin raha."

A rapariga levantou os olhos para a mãe e fez um trejeito de amuo.

- Dinheiro, mãe? - exclamou ela -, que importância tem o dinheiro? O amor vale mais do que o dinheiro.

"Mr. Isaacs on antanut meille edeltäpäin viisikymmentä puntaa voidaksemme maksaa velkamme ja varustaa kunnollisesti Jamesia. Älä sitä unohda, Sibyl. Viisikymmentä puntaa on suuri summa. Mr. Isaacs on ollut erittäin ystävällinen."

- Mr. Isaacs adiantou-nos cinquenta libras para pagarmos as nossas dívidas e comprar um fato decente para o James. Não te deves esquecer disso, Sibyl. Cinquenta libras é uma quantia muito elevada. Mr. Isaacs tem sido extremamente atencioso.

"Ei hän ole mikään gentleman, äiti, ja minä en voi kärsiä sitä tapaa, millä hän minua puhuttelee", sanoi tyttö nousten pystyyn ja astuen ikkunan luo.

- Ele não é um senhor, mãe, e detesto a maneira como ele fala comigo - disse a rapariga, levantando-se e aproximando-se da janela.

"En ymmärrä, miten me tulisimme toimeen ilman häntä", vastasi vanhanpuoleinen nainen valittaen.

- Não sei como poderíamos aguentar sem ele - respondeu a mulher mais velha, com voz lamuriosa.

Sibyl Vane atirou a cabeça para trás e desatou a rir.

- Não precisamos mais dele, mãe. Agora é o Príncip Encantado que orienta a nossa vida. - Fez uma pausa. Uma rosa agitava-lhe o sangue e coloria-Lhe as faces. A respiração ofegante apartava os seus lábios de pétalas. Estavam trémulos. Um vento sul de paixão tomou-a impetuosamente e agitou as pregas delicadas do vestido. - Eu amo-o - disse apenas.

Sibyl Vane heitteli päätään ja nauroi. "Me emme tarvitse häntä enää, äiti. Satuprinssi pitää nyt huolta meistä." Sitten hän vaikeni. Veri kohosi hänen poskipäihinsä. Kiihkeä hengitys kulki hänen avonaisten huuliensa yli ja saattoi ne vapisemaan. Etelämainen intohimon tuulahdus lehahti hänen lävitsensä ja sai hänen pukunsa hienot laskokset värähtämään. "Minä rakastan häntä", sanoi hän yksinkertaisesti.

"Hullu lapsi! Hullu lapsi!" kuului papukaijamainen vastaus. Ja väärillä hohtokivillä koristettujen, koukkuisten sormien liikkeet tekivät vastauksen luonnottoman kummalliseksi.

- Que tolinha! Que tolinha! - foi a resposta papagueada pela mãe. O movimento dos dedos retorcidos e cobertos de jóias falsas tornavam as suas palavras grotescas.

Tyttö nauroi jälleen. Hänen äänessään oli häkkilinnun iloa. Tuo sävel kuvastui hänen silmissään kirkkaana loisteena. Sitten hän sulki hetkeksi silmänsä, ikäänkuin salatakseen salaisuuttaan. Kun ne avautuivat jälleen, olivat ne unelman harson peitossa.

A rapariga riu-se novamente. A voz tinha a alegria de um pássaro engaiolado. Os oLhos captavam a melodia e irradiavam-na como um eco, depois fechavam-se por um momento, como que a esconder o seu segredo. Quando se abriram tinha passado por eles a névoa de um sonho.

A sensatez, de lábios apertados, instalada na poltrona puída, falava para ela, sugeria prudência, fazia citações daquele livro da cobardia cujo autor macaqueia o nome do bom senso. Mas ela a nada atendia. Era livre no seu cárcere de paixão. O seu príncipe, o Príncipe Encantado, estava consigo. Recorrera à memória para o reconstituir. Dissera à sua alma que o procurasse e ela trouxera-lho de volta. O beijo dele voltava a queimar-lhe a boca. O seu hálito afagava-lhe as pálpebras. Então a Sensatez modificou a sua estratégia e falou de espionagem e descoberta. Este jovem talvez fosse rico. Sendo assim, devia pensar-se no casamento. As ondas da astúcia interesseira desfaziam-se contra as conchas dos ouvidos da jovem. As setas da malícia passavam por ela sem lhe tocar. Via o movimento dos lábios apertados, e sorria. Subitamente, sentiu necessidade de falar. O silêncio palavroso perturbava-a.

Ohuthuulinen viisaus puhui hänelle kuluneesta tuolista, neuvoi varovaisuutta ja saneli hänelle otteita pelkuruuden kirjasta, jonka tekijä on omistanut itselleen terveen järjen nimen. Tyttö ei kuunnellut. Hän oli vapaa intohimonsa vankilassa. Hänen prinssinsä, satuprinssi, oli hänen mukanansa. Ajatuksissaan hän oli kutsunut hänet luokseen. Hän oli lähettänyt sielunsa häntä etsimään ja se oli tuonut hänet takaisin. Hänen suutelonsa poltti jälleen tytön huulilla ja hänen lämmin hengityksensä tuntui hänen silmäluomillansa. Sitten viisaus muutti suunnitelmansa ja puhui tiedusteluista ja selonotoista. Ehkäpä tuo nuori mies oli rikas. Siinä tapauksessa saattoi naimista ajatella. Sibyl kuuli korvissaan aineellisten etujen aaltojen kuohua. Oveluuden nuolet tähtäytyivät häneen. Hän näki ohuitten huulten liikkuvan ja hän hymyili.

- Mãe, mãe - exclamou -, por que me ama ele tanto? Eu conheço as razões do meu amor. Amo-o porque ele é como o próprio amor deve ser. Mas o que vê ele em mim? Eu não sou digna dele. E, contudo, não sei dizer porquê, embora sentindo-me tão abaixo dele, não me sinto inferior. Sinto-me orgulhosa, terrivelmente orgulhosa. A mãe amava o meu pai como eu amo o Príncipe Encantado?

Äkkiä hän tunsi tarpeen puhua. Tuo monisanainen hiljaisuus häiritsi häntä. "Äiti, äiti", hän huudahti, "miksi hän rakastaa minua niin suuresti? Minä tiedän miksi minä häntä rakastan. Rakastan häntä siksi, että hän on aivan kuin rakkaus itse. Vaan mitä hän näkee minussa? En ole hänen arvoisensa. Ja kuitenkin — en tiedä miksi — vaikka tiedänkin olevani niin paljon huonompi häntä, niin en tunne nöyryyttä. Olen ylpeä, äärettömän ylpeä. Äiti, rakastitko sinä isää samalla tavalla kuin minä satuprinssiä?"

A mulher mais velha empalideceu sob a camada grosseira de pó que lhe revestia as faces, e os lábios ressequidos crisparam-se num espasmo de dor. Sibyl correu para ela, abraçou-a e beijou-a.

- Perdão, mãe, sei que lhe é doloroso falar do pai. Mas isso atormenta-a, é porque o amava. tanto. Não fique tão triste. Sou tão feliz hoje como a mãe o era há vinte anos. Ah! Quero ser feliz para sempre!

Vanhanpuoleisen naisen posket kalpenivat ihomaalin alla ja hänen kuivat huulensa värähtelivät tuskasta. Sibyl hyökkäsi hänen luokseen, kiersi käsivarret hänen kaulaansa ja suuteli häntä. "Anna anteeksi, äiti. Tiedän ettet mielelläsi puhu isästä. Mutta se tuottaa sinulle tuskaa vain siksi, että rakastit häntä niin paljon. Älä näytä noin surulliselta. Minä olen yhtä onnellinen tänään kuin sinä kaksikymmentä vuotta sitten. Ah, anna minun olla aina onnellinen!"

- Minha filha, és muito nova ainda para pensar em te apaixonares. Além disso, que sabes tu deste rapaz? Nem sequer sabes o seu nome. Tudo isto é muito inoportuno, e, realmente, agora que o James vai para a Austrália, e eu tenho tanto em que pensar, devo dizer-te que devias mostrar mais consideração. No entanto, como eu dizia há pouco, se ele for rico...

"Lapseni, sinä olet aivan liian nuori ajatellaksesi rakkautta. Sitä paitsi, mitä sinä tiedät tuosta nuoresta miehestä? Et tunne edes hänen nimeänsä. Koko juttu tulee kovin sopimattomaan aikaan, juuri kun James lähtee Australiaan ja minulla on niin paljon puuhaa, sinun olisi todellakin pitänyt olla hiukan hienotunteisempi. Mutta, niinkuin jo sanoin, jos hän on rikas…"

"Oi, äiti, äiti, anna minun olla onnellinen!"

- Ah! Mãe, mãe, quero ser feliz!

Mrs. Vane olhou para ela e, com um daqueles postiços gestos teatrais que tantas vezes se tornam uma segunda natureza de um actor de palco, apertou-a nos braços. Nesse momento, a porta abriu-se e entrou na sala um rapaz de áspero cabelo castanho. Era uma figura atarracada, de mãos e pés enormes, e de movimentos um tanto desajeitados. Não tinha a classe requintada da irmã. Seria difícil adivinhar que os unia uma relação de parentesco tão chegada. Mrs. Vane fitou-o e acentuou o sorriso. Mentalmente, elevava o filho à dignidade de um público. Tinha a certeza de que o rapaz era atraente.

Mrs. Vane silmäsi häneen ja painoi hänet rintaansa vasten tuollaisella teeskennellyllä teatterimaisella liikkeellä, joka niin helposti voi tulla näyttelijän toiseksi luonnoksi. Samassa ovi avautui ja nuori ruskeatukkainen poika tuli huoneesen. Ruumiiltaan hän oli lihavanpuoleinen, hänen kätensä ja jalkansa olivat kovin suuria ja hänen liikkeensä kömpelöitä. Hän ei ollut yhtä hienotekoinen kuin hänen sisarensa. Tuskinpa olisi voinut uskoakkaan, että heidän välillään oli olemassa niin läheistä sukulaisuussidettä. Mrs. Vane katsoi poikaansa ja lisäsi hymyilyänsä. Ajatuksissaan hän kohotti poikansa yleisöksi, ja hän oli varma siitä, että kuvaelma oli varsin onnistunut.

- Bem podias guardar alguns dos teus beijos para mim, Sibyl - disse o rapaz, com um resmungo carinhoso.

"Voisit säästää muutamia suudelmia minullekin, Sibyl", sanoi poika hyväntahtoisesti.

- Ah, mas tu não gostas que te beijem, Jim - exclamou ela.

És um urso insuportável. - E correu a abraçá-lo.

"Mutta sinähän et pidä suuteloista, Jim", hän huudahti. "Sinä olet hirveä vanha karhu." Ja hän juoksi huoneen poikki syleilemään veljeään.

James Vane olhou para o rosto da irmã com ternura.

- Quero que saias comigo a passear, Sibyl. Creio que jamais voltarei a ver esta Londres horríVel. Tenho a certeza de que nem vou querer.

James Vane katsoi hellästi sisareensa. "Tule minun kanssani ulos kävelemään, Sibyl. Minä en suinkaan enää koskaan näe tätä julmaa Lontoota. Minä olen varma, ettei minun tarvitse sitä nähdä."

- Meu filho, não digas coisas tão desagradáveis - murmurou Mrs. Vane, que, suspirando, pegou num vestido de mau gosto para usar em cena e começou a remendá-lo.

Estava um pouco decepcionada por não ter feito parte do grupo. Teria realçado o pitoresco teatral da cena.

- Por que não, mãe? É o que penso.

"Poikani, älä puhu noin julmasti", mutisi mrs. Vane ja otti huoaten käteensä kimaltelevan teatteripuvun ja alkoi paikata sitä. Hän oli hiukan pahoillaan siitä, ettei poika ollut yhtynyt heidän somaan ryhmäänsä. Hän olisi lisännyt kohtauksen näyttämöllistä vaikutusta.

- Tu desgostas-me, meu filho. Tenho fé em que hás-de voltar da Austrália muito rico. Creio que não existe nenhum tipo de vida social nas colónias, nada a que se possa chamar vida social, nesse caso, quando tiveres feito fortuna deves regressar e ser alguém em Londres.

"Miksikä en, äiti? Minä tarkoitan täyttä totta."

"Sinä vaivaat minua, poikani. Minä luotan varmasti, että palaat kotiin Australiasta hyvissä varoissa. En usko että siirtomaissa on minkäänlaista seurapiiriä, ei ainakaan mitään, mitä minä seurapiiriksi nimittäisin. Ja sen vuoksi ansaittuasi itsellesi omaisuuden, sinun pitää tulla takaisin ja asettua Lontoosen."

- Vida social! - resmungou o rapaz. - Não quero saber nada disso. Gostaria de ter algum dinheiro para tirar a mãe e a Sibyl desse palco. Odeio-o!

"Seurapiiri!" mutisi poika. "En minä siitä yhtään välitä. Minä tahtoisin ansaita rahaa, jotta sinä ja Sibyl voisitte jättää teatterin. Minä vihaan teatteria."

- Ai, Jim - disse, rindo, Sibyl -, não sejas antipático! Mas é mesmo verdade que vais dar um passeio comigo? Que bom! E eu que receava que te fosses despedir de alguns amigos teus, como o Tom Hardy, que te deu aquele cachimbo medonho, ou o Ned Langton, que zomba de ti por o usares. És muito querido por me dedicares a tua última tarde. Aonde havemos de ir? Vamos ao Parque.

- Pareço um maltrapilho - respondeu ele, com ar carrancudo.

- O Parque é frequentado só por gente que veste bem.

- Que disparate, Jim - murmurou ela, afagando-Lhe a manga do casaco.

"Oi, Jim!" sanoi Sibyl nauraen, "kuinka pahasti sinä puhut! Mutta tahdotko todellakin lähteä minun kanssani kävelemään? Sepä olisi hauskaa! Minä pelkäsin, että menisit sanomaan jäähyväisiä jollekin ystävällesi — joko Tom Hardylle, joka antoi sinulle tuon hirveän piipun, tai Ned Langtonille, joka pilkkaa sinua sen vuoksi että poltat sitä. Sinä olet kovin herttainen, kun uhraat minulle viimeisen iltapuolesi. Minnekä me menemme? Lähdetään Hyde Parkiin."

Ele hesitou por um instante.

- Está bem - disse, por fim -, mas não leves muito tempo a vestir-te.

"Minä olen liian huonosti puettu", vastasi poika rypistäen kulmiaan.
"Ainoastaan hieno maailma menee sinne."

A irmã saiu da sala a dançar. Ouviram-na a cantar quando subia as escadas a correr. Ouviram-se depois os seus passinhos miúdos no andar de cima.

"Tyhmyyksiä, Jim", kuiskasi tyttö silitellen hänen takkinsa hihaa.

Hän epäröi hetken aikaa. "Olkoon menneeksi", sanoi hän vihdoin, "mutta älä pukeudu kovin vitkalleen."

Ele percorreu a sala umas duas ou três vezes. Depois dirigiu-se à figura que continuava sentada em silêncio.

Tyttö hyppi ulos huoneesta. Hän juoksi laulaen ylös portaita. Hänen pienten jalkojensa sipsutus kuului ylhäältä.

- Mãe, tenho tudo pronto? - perguntou.

- Tudo pronto, James - respondeu a mãe, continuando com os olhos postos no trabalho que estava a fazer. Durante os últimos meses, sentira-se pouco à vontade quando estava a sós com este seu filho severo e carrancudo.

James kulki pari kolme kertaa yli huoneen lattian. Sitten hän kääntyi äidin puoleen, joka istui ääneti tuolillaan. "Äiti, ovatko minun tavarani kunnossa?" hän kysyi.

A sua índole secretamente mesquinha perturbava-se quando o seu olhar se cruzava com o dele. Costumava interrogar-se se ele suspeitaria de alguma coisa. O silêncio tornava-se-lhe intolerável, pois ele não fez mais nenhuma observação. Então começou a lamuriar-se. As mulheres defendem-se atacando, assim como atacam recorrendo a estranhas e súbitas capitulações.

- Espero, James, que fiques satisfeito com a tua vida no mar - disse ela. - Não te esqueças de que a escolha foi... tua. Podias ter entrado para o cartório de um advogado. Os advogados são uma classe muito respeitável, e os que vivem na província costumam jantar com as melhores famílias.

"Ovat kyllä, James", hän vastasi silmät työhön kiintyneinä. Viime kuukausien kuluessa hänen mieltänsä ahdisti joka kerta, kun hän jäi yksin tuon jykevän, vakavan poikansa kanssa. Pojan katse teki hänen pintapuolisen, viekkaan luonteensa epävarmaksi. Hän pelkäsi että poika epäili jotakin. Hänen äänettömyytensä, sillä hän ei tehnyt minkäänlaisia huomautuksia, oli kerrassaan sietämätöntä. Hän alkoi valittaa. Naiset puolustavat itseään hyökkäämällä toisten kimppuun, samoinkuin he hätyyttävät toisia myöntymällä aivan äkkiä ja odottamatta. "Minä toivon, että tulet olemaan tyytyväinen merimieselämääsi, James", hän sanoi. "Pidä mielessäsi, että itse olet valinnut sen uran. Olisit voinut päästä asianajokonttoriin. Asianajajia pidetään suuressa arvossa ja maaseudulla parhaimmat perheet lähettävät heille päivälliskutsuja."

- Odeio cartórios e amanuenses - replicou ele. - Mas tem toda a razão. Fui eu que escolhi o meu modo de vida. Tudo o que lhe peço é que olhe pela Sibyl. Não deixe que lhe aconteça mal algum. Ouve, mãe? Olhe bem por ela.

- Que maneira tão estranha de falares comigo, James. Claro que olho pela Sibyl.

"Minä vihaan konttorityötä ja minä vihaan kirjureita", vastasi poika. "Mutta sinä olet aivan oikeassa. Olen itse valinnut elämänurani. En sanokkaan mitään muuta, kuin pidä huolta Sibylistä. Älä anna hänen vahingoittua. Äiti, sinun täytyy pitää huolta hänestä."

- Soube que há um cavalheiro que vem todas as noites ao teatro e vai falar com ela ao camarim. Acha isso bem? O que é que me diz?

"James, kylläpä sinä käytät kummaa kieltä. Tietysti minä pidän Sibylistä huolta."

- Tu falas de coisas que não entendes, James. Nesta profissão, estamos habituadas a receber muitas atenções que nos são gratificantes. Até comigo acontecia oferecerem-me muitos ramos de flores de uma só vez. Isso era no tempo em que o teatro era realmente apreciado. Quanto à Sibyl, de momento não sei se a sua ligação é a sério ou não. Mas não há dúvida de que o jovem em questão é um perfeito cavalheiro. É sempre delicadíssimo comigo. Além disso, tem aspecto de ser rico, e as flores que oferece são um espanto.

- Mesmo assim, nem sabe o nome dele - disse o rapaz, asperamente.

"Olen kuullut, että eräs herra käy joka ilta teatterissa ja puhuttelee häntä näyttämöllä. Onko se hyvä? Mitä sinä siihen sanot?"

"Sinä puhut asioista, joita et ymmärrä, James. Meidän ammatissamme me olemme tottuneet vastaanottamaan koko lailla mieluista huomiota. Minäkin yhteen aikaan sain paljon kukkia. Se oli siihen aikaan, jolloin näyttelemiseen pantiin todellista arvoa. Mitä Sibyliin tulee niin en tiedä onko hänen tunteensa vakava vai ei. Mutta siitä ei ole epäilystäkään, ettei tuo nuori herra olisi oikea gentleman. Hän kohtelee minua mitä suurimmalla huomaavaisuudella. Sitä paitsi hän näyttää olevan rikas ja hänen kukkansa ovat suloisia."

- Não, não sei - respondeu a mãe, com uma expressão tranquila no rosto. - Ele ainda não revelou o seu verdadeiro nome. Acho isso tão romântico da parte dele. Provavelmente pertence à aristocracia.

James Vane procurou dominar-se.

"Sinä et tiedä edes hänen nimeänsä", sanoi poika tuimasti.

"En", vastasi äiti levollisesti. "Hän ei ole vielä ilmoittanut oikeaa nimeään. Minun mielestäni se on hyvin romantillista. Hän on varmaan aatelismies."

- Ollhe pela Sibyl, mãe - exclamou ele. -- Olhe bem por ela.

James Vane puri huuliaan. "Pidä Sibyliä silmällä, äiti", hän huudahti, "pidä häntä silmällä."

- Meu filho, não me aflijas tanto. Tenho sempre um cuidado muito especial com a Sibyl. Evidentemente que, se este cavalheiro for rico, não há motivo para que ela não faça contrato de casamento com ele. Tenho fé que ele seja da aristocracia. Tem todo o aspecto disso, tenho que reconhecer. Seria um casamento magnífico para a Sibyl. Fariam um par encantador. A beleza dele é realmente notável, toda a gente repara nela.

"Poikani, sinä pahoitat suuresti mieltäni. Minä pidän Sibyliä aina silmällä. Tietysti, jos tuo herra on rikas, niin ei ole mitään syytä vastustaa avioliittoa hänen kanssansa. Minä luulen varmaan, että hän on aatelismies. Hän tekee aivan sen vaikutuksen, sen voin vakuuttaa. Siitä voi tulla kerrassaan loistava avioliitto Sibylille. Kuinka kaunis pari se olisi. Hän on todellakin harvinaisen kaunis. Kaikki sen huomaavat."

O rapaz disse qualquer coisa entredentes e tamborilou no vidro da janela ínn os seus dedos grossos. Precisamente quando se voltava para dizer alguma coisa, a porta abriu-se e Sibyl entrou a correr.

Poika mutisi jotain itseksensä ja rummutti ikkunaruutua kömpelöin sormin. Hän käännähti juuri ympäri sanoaksensa jotakin, kun ovi avautui ja Sibyl tuli sisään.

- Estão os dois com um ar tão sério! -- exclamou. - O que aconteceu?

"Miten vakavilta te molemmat näytätte!" huudahti hän. "Mikä siihen on syynä?"

- Nada - respondeu o irmão. - Parece-me que às vezes é preciso estar-se sério. Adeus, mãe, vou jantar às cinco horas. Está tudo emalado, excepto as minhas camisas, por isso não precisa de se incomodar.

"Ei mikään", vastasi James. "Pitäähän ihmisen joskus olla vakavakin. Hyvästi, äiti. Tahtoisin saada päivällistä kello viideltä. Kaikki muu on pakattuna, paitsi paitani, jotta voit olla aivan huoleton."

- Adeus, meu filho - respondeu, inclinando a cabeça num gesto de contida altivez.

"Hyvästi, poikani", vastasi äiti kumartaen hiukan kopeasti.

Estava extremamente contrariada com u tom que o filho adoptara com ela, e notara no seu olhar uma expressão que Lhe causara medo.

Häntä suututti se tapa, millä James oli ruvennut häntä puhuttelemaan ja pojan katseessa oli myös jotakin, joka peloitti häntä.

- Um beijo, mãe - pediu a rapariga. E os seus lábios de flor tocaram ao de leve na face mirrada, dando-Lhe um pouco de calor.

"Suutele minua, äiti", sanoi tyttö. Hänen kukkamaiset huulensa koskettivat kuihtunutta poskea ja sulattivat niiden jään.

- Minha filha! Minha filha! - exclamou Mrs. Vane, erguendo o olhar para o tecto à procura de um imaginário público da galeria.

"Lapseni, lapseni!" huudahti mrs. Vane katsoen kattoa kohti ikäänkuin etsien olematonta parvea.

"Tule, Sibyl", sanoi veli kärsimättömästi. Hän vihasi äitinsä teeskentelyä.

- Vamos, Sibyl -- disse o irmão, com impaciência. Detestava os modos teatrais da mãe.

Saíram os dois ao encontro de um dia de sol inconstante e batido pelo vento, e desceram a sombria Euston Road. Os transeuntes olhavam admirados para o jovem de ar taciturno e apressado que vestindo roupas grosseiras e mal feitas, era acompanhado por uma rapariga tão graciosa e de aspecto tão distinto. Parecia um rude jardineiro a passear uma rosa.

De vez em quando, Jim franzia o sobrolho quando vislumbrava o olhar de curiosidade de algum desconhecido.

Ele tinha aquela aversão de ser olhado que aparece tarde nas pessoas de génio e que permanece sempre na gente comum. Sibyl, porém, não tinha noção alguma do efeito que causava. O amor que sentia estremecia no riso dos seus lábios. Pensava no Príncipe Encantado e, só por nele poder pensar, não falava dele, mas falava entusiasticamente do navio em que Jim ia partir, do ouro que ele ia de certeza encontrar, da maravilhosa herdeira que havia de salvar das mãos de cruéis salteadores de camisas vermelhas. Não havia de ser sempre marinheiro, ou comissário de bordo, ou lá o que era. Ah! Isso é que não. A vida de um marinheiro era terrível. Imagine-se! Ficar engaiolado num navio horrível, e as ondas, de dorso enrolado e com um ruído cavo, a quererem entrar, e um vento tenebroso a derrubar os mastros e rasgando as velas em longas tiras sibilantes! Ele devia desembarcar em Melbourne, despedir-se educadamente do capitão e partir de imediato para as minas de ouro. Em menos de uma semana havia de encontrar uma enorme pepita de ouro puro, a maior que alguma vez fora descoberta, e trazê-la até á costa num vagão escoltado por seis guardas montados. Os salteadores haviam de os atacar três vezes, e seriam derrotados e chacinados. Não! Ele não havia de ir para as minas de ouro. Eram lugares horrendos onde os homens se embriagavam e disparavam uns contra os outros nos bares e diziam palavrões. Ele havia de ser um simpático criador de gado, e uma tardinha, ao voltar a cavalo para casa, havia de ver a formosa herdeira a ser raptada por um ladrão montando um cavalo preto, e que ele havia de perseguir, salvando-a. Claro que ela se apaixonaria por ele, e ele por ela, e haviam de casar, e de regressar, e viver numa enorme casa em Londres. Havia coisas maravilhosas que o futuro Lhe reservava. Mas era preciso que ele fosse muito bom, e não perdesse a paciência, nem gastasse o dinheiro à toa. Ela era apenas um ano mais velha do que ele, mas sabia da vida tanto ou mais do que ele. Ele que não se esquecesse também de Lhe escrever todos os dias em que havia correio, e de rezar todas as noites antes de se deitar. Deus era muito bom e protegê-lo-ia. Ela também rezaria por ele e daqui a alguns anos regressaria muito rico e feliz.

He läksivät ulos ihanaan, kimmeltelevään auringonpaisteesen ja kulkivat pitkin autiota Euston roadia. Ohikulkijat katsoivat ihmeissään synkkämielistä, vakavaa nuorukaista, joka kulki karheissa, huonoissa vaatteissaan kauniin, hienon tytön seurassa. Hän näytti yksinkertaiselta puutarhurilta ruusun rinnalla. Jim rypisti kulmakarvojaan joka kerta, kun hän kohtasi jonkun vieraan uteliaan katseen. Huomatessaan herättävänsä huomiota hän tunsi tuota vastenmielisyyttä, joka valtaa neron vasta myöhään elämässä, mutta josta ei koskaan tavallinen ihminen voi vapautua. Mutta Sibyl oli aivan tiedoton siitä huomiosta, jota hän herätti. Hänen rakkautensa värähteli hänen huuliensa hymyilyssä. Hän ajatteli satuprinssiä, ja jotta hän voisi oikein rauhassa ajatella häntä, hän puhui vain laivasta, jossa Jimin oli määrä purjehtia, kullasta, jota hän tällä matkallaan löytäisi, ja siitä ihmeellisestä rikkaasta neitosesta, jonka hän pelastaisi ilkeitten, punapaitaisten rosvojen käsistä. Sillä Jim ei jäisi merimieheksi koko iäksensä. Kaikkea vielä! Merimiehen elämä oli hirveää. Olla vankina ilkeässä laivassa kun suuret, kyhmyniskaiset aallot yrittäisivät tunkeutua sisään ja musta myrsky kaataisi mastot ja repisi purjeet pitkiksi, vinkuviksi riekaleiksi! Hänen pitäisi lähteä laivasta Melbournessa, ottaa ystävälliset jäähyväiset kapteenilta ja mennä suoraa tietä kultamaille. Viikon kuluttua hän löytäisi suuren kultamöhkäleen, suurimman mitä koskaan on nähty ja toisi sen rannikolle vaunuissa, joita kuusi ratsastavaa polisia vartioisi. Rosvot hyökkäisivät kolme kertaa heidän kimppuunsa, mutta he karkoittaisivat ne joka kerta ja tappaisivat useita. Tai ei — hän ei menisikään kultamaille. Siellä oli julmia paikkoja, jossa ihmiset juopuivat, ampuivat toisiaan kapakoissa ja käyttivät rumaa kieltä. Hänestä tulisi kelpo maanviljelijä, jolla olisi paljon lampaita, ja jonakin iltana ratsastaessaan kotiin hän näkisi tuon kauniin, rikkaan tytön rosvojen käsissä, mustan hevosen selässä, ja hän ajaisi heitä takaa ja pelastaisi tytön. Tietysti tyttö rakastuisi häneen ja hän tyttöön, ja he menisivät naimisiin, palaisivat kotiin ja asuisivat suuressa talossa Lontoossa. Niin, paljon ihanaa hän saisi kokea! Mutta hänen pitäisi olla hyvin hyvä, ei kadottaa rohkeuttansa eikä kuluttaa turhaan rahojaan. Sibyl oli häntä vain vuotta vanhempi, mutta hän tunsi elämää paljoa paremmin kuin hän. Joka postissa hänen piti myös kirjoittaa hänelle ja lukea iltarukouksensa joka ilta ennen maatapanoa. Jumala oli hyvä ja oli varjeleva häntä. Sibyl tahtoi myös rukoilla hänen puolestansa, ja muutaman vuoden kuluttua hän palaisi kotiin rikkaana ja onnellisena.

Poika kuunteli apealla mielellä hänen puhettaan eikä vastannut mitään.
Kotoalähtö tuntui niin tuskalliselta.

O rapaz ia ouvindo, de mau humor, as suas palavras e não lhe dava resposta alguma. Sentia-se muito infeliz por deixar o país.

No entanto, não era só por isso que ele se sentia abatido e taciturno. Por muito inexperiente que fosse, tinha ainda uma noção precisa do perigo que Sibyl corria. Esse jovem dândi que lhe fazia a corte não devia ter boas intenções em relação a ela. Era um cavalheiro, e por isso odiava-o, odiava-o devido a um curioso instinto de raça que ele não sabia explicar, e que, por esse mesmo motivo, mais prevalecia dentro de si. Apercebia-se também da mesquinhez e vaidade do carácter da mãe, e via aí um perigo ilimitado para Sibyl e para a felicidade de Sibyl. As crianças começam por amar os pais, à medida que crescem tornam-se seus juízes, perdoam-lhes, às vezes.

Mutta eipä se yksin tehnyt hänen mieltänsä synkäksi ja raskaaksi. Vaikka hän olikin hyvin kokematon, niin hän sittenkin tunsi selvästi, että joku vaara uhkasi Sibyliä. Tuolla nuorella herralla, joka oli rakastunut häneen, ei voinut olla hyvä tarkoitus. Hän oli hieno herrasmies ja sen vuoksi Jim vihasi häntä, tunsi tuota merkillistä säätyvihaa häntä kohtaan, jota hän ei voinut tarkemmin selittää, ja joka sen vuoksi oli sitä voimakkaampi hänessä. Hän tiesi myös, miten pintapuolinen ja turhamainen hänen äitinsä luonteeltaan oli ja aavisti, että nuo ominaisuudet voisivat viedä perikatoon Sibylin ja hänen onnensa. Lapset alkavat rakastamalla vanhempiansa; kun he tulevat suuremmiksi, niin he tuomitsevat heitä; joskus he antavat heille anteeksi.

Mas a mãe! Tinha na ideia uma coisa para lhe perguntar, uma coisa em que havia cismado durante muitos meses de silêncio. Uma frase ocasional que ouvira no teatro, um certo sarcasmo em segredo que lhe chegara aos ouvidos, numa noite em que esperava junto à porta de acesso ao palco, tinham desencadeado uma série de pensamentos medonhos.

Hänen äitinsä! Hän oli aikonut kysyä häneltä jotakin, jotakin jota hän kuukausimääriä oli mielessään hautonut. Satunnainen lause, jonka hän oli kuullut teatterissa, pilkallinen kuiskaus, joka eräänä iltana oli osunut hänen korvaansa odottaessaan näyttämöovella, oli herättänyt hänessä suuren joukon kauheita ajatuksia. Hänen mieleensä oli jäänyt muisto noista sanoista ikäänkuin piiskaniskusta, jonka hän olisi saanut vasten kasvoja. Hänen kulmakarvansa rypistyivät kokoon syväksi vaoksi ja hän puri huultaan tuskan vallassa.

Lembrava-se disso como se lhe tivessem chicoteado o rosto. As sobrancelhas franziram-se num sulco profundo e, com uma contracção dolorosa, mordeu o lábio inferior.

"Sinä et kuuntele mitään mitä minä sinulle sanon, Jim", sanoi Sibyl, "ja minä suunnittelen niin paljon kaunista sinun tulevaisuutesi varalta. Sano nyt jotakin."

- Não estás a ouvir uma única palavra do que estou a dizer, Jim - exclamou Sibyl -, e eu a arquitectar os planos mais fantásticos para o teu futuro. Diz qualquer coisa.

"Mitä sinä tahdot, että minä sanoisin?"

"Että tahdot olla hyvä poika, etkä unohda meitä", hän vastasi hymyillen.

- O que queres que eu diga?

Hän kohautti olkapäitään. "Ennemmin sinä unohdat minut kuin minä sinut,
Sibyl."

- Ora, que vais ser bom rapaz e não nos vais esquecer rrespondeu, sorrindo-lhe.

Sibyl punastui. "Mitä sinä tarkoitat, Jim", hän kysyi.

O irmão encolheu os ombros.

- É mais provável que tu te esqueças de mim do que eu de ti, Sibyl.

Ela corou.

- O que queres dizer com isso, Jim? - perguntou.

"Sinulla on uusi ystävä, olen kuullut. Kuka hän on? Miksi et ole puhunut hänestä minulle? Hän ei tarkoita sinulle mitään hyvää."

- Pelo que ouvi, tens um novo amigo. Quem é? Por que não me falaste dele? Ele não tem boas intenções a teu respeito.

"Ole vaiti, Jim!" Sibyl huudahti. "Älä sano mitään häntä vastaan. Minä rakastan häntä."

- Cala-te, Jim! - exclamou a irmã. - Não deves dizer nada contra ele. Eu amo-o.

"Mutta ethän sinä edes tunne hänen nimeänsä", vastasi poika. "Kuka hän on? Minulla on oikeus saada tietää sitä."

- Ora, tu nem sequer sabes o seu nome - respondeu o rapaz.

Quem é ele? Tenho o direito de saber.

- Chama-se Príncipe Encantado. Não gostas do nome? Seu tolo!

Não devias esquecê-lo. Bastava só que o visses para o achares a pessoa mais maravilhosa de todo o mundo.

Um dia hás-de encontrá-lo, quando regressares da Austrália.

Irás gostar muito dele. Todos gostam dele. E eu... amo-o.

Quem me dera que pudesses vir ao teatro esta noite. Ele vai estar lá e eu vou fazer de Julieta. Oh! Nem imaginas como vou representar! Imagina, Jim, estar apaixonada e fazer de Julieta! Saber que ele está ali! Representar para Lhe dar prazer! Receio poder vir a assustar a companhia, assustar ou fasciná-los. Estar apaixonado é ir para além de si mesmo. O coitado do horrível Mr. Isaacs há-de gritar aos frequen tadores do seu bar que sou um génio. Tem-me apregoado como um dogma, esta noite irá anunciar-me como uma revelação. Sinto que será assim. E tudo isto por causa dele, só ele, o Príncipe Encantado, o meu apaixonado encantador, o deus dos meus dons. Mas ao lado dele sou pobre. Pobre? Que importa isso? Quando a pobreza entra pela porta, entra o amor pela janela. Os nossos provérbios precisam de ser revistos. Foram feitos no Inverno e agora é Verão, e a Primavera parece-me uma verdadeira dança de flores em céus azuis.

"Hänen nimensä on satuprinssi. Eikö se ole kaunis nimi. Voi, sinua pahaa poikaa! Sinä et sitä koskaan unohtaisi. Jos vain näkisit hänet, niin hän olisi sinun mielestäsi kaikkein suloisin ihminen koko maailmassa. Joskus sinä tapaat hänet. Sitten kun palaat takaisin Australiasta. Sinä pidät hänestä sitten hyvin paljon. Kaikki pitävät hänestä ja minä … rakastan häntä. Jospa voisit tulla teatteriin tänä iltana. Hän tulee sinne, ja minä näyttelen Juliaa. Oi! kuinka minä sitä näyttelen! Ajatteles, Jim, olla rakastunut ja näytellä Juliaa! Nähdä hänet katsomolla! Näytellä hänen iloksensa! Minä pelkään pelästyttäväni koko seurueen, pelästyttäväni tahi lumoavani heidät. Kun on rakastunut, niin silloin voittaa oman itsensäkin. Tuo hirveä mr. Isaacs raukka huutaa varmaan kapakkatovereilleen: hän on nero! Hän on jo saarnannut minusta kuin uskonkappaleesta, tänä iltana hän julistaa minut ilmestykseksi. Minä tunnen sen. Ja siihen on syynä vain hän, hän yksin, satuprinssi, minun ihmeellinen rakastajani, minun armias jumalani. Minä olen köyhä hänen rinnallansa. Köyhäkö? Mutta mitä se haittaa? Kun köyhyys ryömii ovesta sisään, niin rakkaus lentää ikkunasta ulos. Meidän sananlaskumme olisivat muutettavat. Ne ovat talven aikana keksityt, ja nyt on kesä. Minulle kevään aika; kukkasten tanssia sinipilvissä."

"Hän on hieno herra", sanoi poika synkästi.

- Mas ele é um senhor - disse o rapaz, com ar carrancudo.

"Prinssi!" huudahti tyttö sointuvalla äänellä. "Mitä muuta sinä vaadit?"

- Um príncipe! - exclamou ela, com voz musical. - Que queres mais?

"Hän tahtoo tehdä sinut orjakseen."

- Ele pretende dominar-te.

"Minä kammon vapautta."

- Estremeço só de pensar em ser livre.

"Minä tahtoisin suojella sinua häneltä."

- Quero que tenhas cautela.

- Vê-lo é adorá-lo, conhecê-lo é nele confiar.

"Kun näkee hänet, niin jumaloipi häntä, kun tuntee hänet, niin luottaa häneen."

- Sibyl, tu estás louca por ele.

"Sibyl, sinä olet mieletön."

Ela riu-se e pegou-lhe no braço.

- Meu querido Jim velhinho, falas como se tivesses cem anos.

Um dia também tu te hás-de apaixonar. Então saberás o que é.

Não faças esse ar tão rabujento. Certamente que deves estar contente ao pensar que, embora vás partir para tão longe, me deixas mais feliz do que nunca. A vida tem sido dura para nós ambos, terrivelmente dura e difícil.

Mas agora será diferente. Tu vais para um novo mundo, e eu descobri um outro. Olha, temos aqui duas cadeiras, sentemo-nos a ver passar as pessoas elegantes.

Tyttö nauroi ja tarttui hänen käsivarteensa. "Sinä vanha, rakas Jim, sinä puhut kuin olisit sadan vuoden vanha. Kerran sinäkin rakastut. Silloin sinä ymmärrät mitä se on. Älä näytä noin synkältä. Pitäisihän sinun olla iloinen ajatellessasi, että vaikka lähdet pois, niin jätät minut onnellisempana kuin mitä koskaan ennen olen ollut. Elämä on ollut kova meille kummallekin, äärettömän kova ja vaikea. Mutta nyt se muuttuu. Sinä lähdet uuteen maailmaan ja minä olen jo uuden löytänyt. Tässä on kaksi tuolia; istutaan tähän ja katsellaan hienoja ihmisiä, jotka kulkevat tästä ohi."

Puxaram as cadeiras para o meio de multídão de mirones. Os canteiros de túlipas do outro lado da rua flamejavam como vibrantes anéis de fogo. Um pó branco, que parecia uma trémula nuvem de rizoma de lírio, pairava no ar ofegante. Os guarda-sóis de cores vivas dançavam subindo e baixando como borboletas gigantes.

He kävivät istumaan katselijajoukon keskelle. Tulpaanit loistivat penkereissään tien toisella puolella kuin tuliliekit. Valkea tomu vaappui ikäänkuin kurjenmiekan väräjävä pöly kuumassa ilmassa. Moniväriset päivänvarjot keinuivat ja liehuivat edes-takaisin kuin jättiläisperhot.

Ela conseguiu que o irmão falasse de si, das suas esperanças e perspectivas. Ele falava devagar e com esforço.

Passavam as palavras um para o outro como jogadores a passarem fichas quando jogam. Sibyl sentia-se oprimida.

Não conseguia comunicar a sua alegria. Só encontrava eco no breve sorriso que fazia levantar os cantos daquela boca tristonha. Após uns instantes ficou silenciosa. De repente vislumbrou um cabelo dourado e uns lábios sorridentes quando Dorian Gray passou com duas senhoras numa carruagem aberta.

Sibyl sai veljen puhumaan itsestään, omista toiveistaan ja aikeistaan. Hän puhui hitaasti ja vaivalla. He vaihtoivat sanoja keskenään kuin näyttelijät replikejään. Sibyl oli alakuloinen. Hän ei voinut tartuttaa toiseen iloaan. Hän ei voinut herättää hänessä muuta vastakaikua kuin hienon hymyn, joka karehteli hänen tyytymättömissä suupielissään. Hetken kuluttua hän vaikeni. Mutta äkkiä hän näki vilahdukselta kultaiset hiukset ja hymyilevät huulet ja Dorian Gray ajoi heidän ohitsensa kahden naisen seurassa avonaisissa vaunuissa.

E ela levantou-se de um salto.

Sibyl hypähti pystyyn. "Tuossa hän on!" huudahti hän.

- Ali vai ele! - exclamou.

"Kuka?" kysyi Jim Vane.

- Quem? - perguntou Jim Vane.

"Satuprinssi", vastasi tyttö katsoen vaunujen jälkeen.

- O Príncipe Encantado - respondeu ela, procurando a vitória com os olhos.

Ele deu um salto e agarrou-Lhe o braço com violência.

- Indica-mo. Qual é? Tenho de o ver! - exclamou, mas nesse mesmo momento interpôs-se a carruagem do duque de Berwick e, quando deixou o espaço livre, já a outra carruagem tinha desaparecido do Parque.

Jim hyppäsi pystyyn ja tarttui lujasti tytön käsivarteen. "Näytä hänet minulle. Missä hän on? Osoita hänet minulle. Minun täytyy saada nähdä hänet!" huudahti poika. Mutta samassa Berwickin herttuan nelivaljakko kiiti ohi, ja kun näköala oli jälleen vapaa, niin vaunut olivat jo kadonneet puistosta.

- Desapareceu - murmurou Sibyl com tristeza. - Gostava que o tivesses visto.

"Hän meni jo", mutisi Sibyl suruissaan. "Minä olisin tahtonut näyttää hänet sinulle."

- Também eu, pois, tão certo como Deus estar no céu, se ele te fizer algum mal eu mato-o.

"Minäkin olisin tahtonut nähdä hänet, sillä niin totta kuin Jumala on taivaassa, jos hän tekee sinulle jotain pahaa, niin minä tapan hänet."

Ela olhou-o horrorizada. Ele repetiu as mesmas palavras. Cortavam o ar como uma adaga. As pessoas à volta começaram a olhar embasbacadas. Uma senhora que estava perto dela abafou um sorriso.

Sibyl katsoi kauhuissaan veljeensä. Poika toisti sanansa. Ne viilsivät ilmaa kuin tikarit. Ihmiset ympärillä alkoivat tarkastella heitä. Eräs nainen heidän vieressään tirskui.

- Vamos embora, Jim, vamos embora - segredou ela. Ele seguiu-a com um ar obstinado, enquanto ela abria caminho através da multidão. Sentia-se satisfeito com o que tinha dito.

"Tule pois, Jim, tule", kuiskasi Sibyl. Poika seurasi häntä aivan koneellisesti joukon läpi. Hän iloitsi itse omista sanoistaan.

Quando chegaram ao pé da estátua de Aquiles ela vultou-se. Havia compaixão nos seus olhos que se tornava em riso nos lábios. Abanou a cabeça, com um ar de reprovação.

- Tu és tolinho, Jim, completamente tolinho, um rapaz mal-humorado, é o que és. Como podes dizer coisas tão horríveis? Não sabes do que estás a falar. És simplesmente ciumento e mau. Ah! Só desejo que te apaixones. O amor torna as pessoas boas, e o que disseste foi grave.

Kun he tulivat Akilleen patsaan kohdalle kääntyi Sibyl taakseen. Säälin ilme hänen silmissään muuttui hymyilyksi huulilla. Hän pudisti päätään veljelleen. "Sinä olet hullu, Jim, aivan hullu. Ilkeä poika sinä olet. Kuinka voit puhua noin kauheita asioita? Sinä et tiedä mitä sanot. Sinä olet vain mustasukkainen ja ilkeä. Oi, minä toivoisin että sinäkin rakastuisit. Rakkaus tekee ihmiset hyviksi ja se mitä sinä sanoit oli ilkeää."

- Tenho dezasseis anos - retorquiu ele -, e sei o que devo fazer. A mãe não te presta grande auxílio. Ela não sabe cuidar de ti. Quem me dera agora não ter de ir para a Austrália. Tenho uma grande vontade de livrar-me disto tudo. E fá-lo-ia, se o meu contrato não estivesse assinado.

"Minä olen kuudentoista vanha", vastasi poika, "ja minä tiedän, mitä minä tahdon. Äidistä sinulla ei ole apua. Hän ei ymmärrä pitää sinusta huolta. Minä en tahtoisikaan nyt lähteä Australiaan. Halusta jättäisin koko matkan. Ja sen tekisinkin, jolleivät tavarani jo olisi sisäänkirjoitetut."

- Vá lá, não sejas tão sisudo, Jim. Pareces um dos heróis daqueles melodramas idiotas que a mãe tanto gostava de representar. Não vou discutir contigo. Eu vi-o, e vê-lo é a suprema felicidade. Não vamos discutir. Sei que nunca farias mal a alguém que eu amasse, pois não?

"Oi, älä ole noin vakava, Jim. Sinä olet aivan kuin joku sankari noissa tyhmissä melodraamoissa, joissa äiti niin mielellään esiintyi. En minä huoli riidellä sinun kanssasi. Minä näin hänet ja sekin on jo suuri onni. Ei huolita riidellä. Minä tiedän ettet koskaan tekisi pahaa kenellekään, jota minä rakastan, eikö totta?"

- Não, se tu o amares, creio - foi a resposta macambúzia.

"En niinkauan kuin sinä rakastat häntä", vastasi poika apeasti.

- Amá-lo-ei para sempre! - exclamou ela.

"Minä rakastan häntä aina!" huudahti Sibyl.

- E ele?

"Entä hän?"

- Também para sempre!

"Hänkin rakastaa aina!"

- É melhor que o faça.

"Se onkin hänelle parasta."

Ela afastou-se dele. Depois riu-se e pegou-Lhe no braço. Ele não passava de um rapazinho.

Sibyl sätkähti. Sitten hän purskahti nauruun ja tarttui veljensä käsivarteen. Olihan hän vain poika.

Em Marble Arch fizeram parar uma diligência, que os deixou perto da sua modesta casa na Euston Road. Passava das cinco da tarde, e Sibyl precisava de repousar durante algumas horas antes da sua actuação. Jim insistiu com ela.

Disse ainda que preferia despedir-se quando a mãe não estivesse presente. Ela ia de certeza fazer uma cena e ele detestava todo o tipo de cenas.

Marble Archin luota he nousivat omnibussiin, jolla he pääsivät aina kotiinsa saakka Euston roadille. Kello oli jo yli viiden, ja Sibylin piti levätä pari tuntia ennen esiintymistä. Jim sitä halusi. Hän tahtoi sanoa hänelle jäähyväiset äidin poissaollessa. Sillä äiti varmaan tekisi siitä koko kohtauksen, ja hän puolestaan vihasi kaikkea teeskentelyä.

Despediram-se mesmo no quarto de Sibyl. O rapaz tinha o coração carregado de ciúme, e ainda de um ódio feroz e homicida pelo desconhecido que Lhe parecia haver-se intrometido entre ele e a irmã. No entanto, quando ela lhe enlaçou o pescoço com os braços e, com os dedos, lhe afagou o cabelo, enterneceu-se e beijou-a com verdadeiro afecto. Havia lágrimas nos seus olhos quando desceu as escadas.

He sanoivat jäähyväiset Sibylin omassa huoneessa. Mustasukkaisuus raivosi pojan sydämessä, sekä voimakas, hirvittävä viha muukalaista kohtaan, joka hänen mielestään oli tunkeutunut heidän väliinsä. Mutta kun Sibyl kiersi käsivartensa hänen kaulaansa, ja sormillaan silitti hänen karheaa tukkaansa, niin hän pehmeni ja suuteli häntä todellisella hellyydellä. Hänen silmänsä olivat kyynelissä kun hän astui portaita alas.

Em baixo, a mãe aguardava-o. Resmungou pela sua falta de pontualidade, quando ele vinha a entrar Sem lhe dar qualquer resposta, sentou-se à mesa para comer a parca refeição. As moscas zuniam à volta da mesa e trepavam pela toalha manchada. Através do estrépito das diligências e do chocalhar dos fiacres, ouvia a voz monótona a devorar-lhe cada minuto que lhe restava.

Äiti odotti häntä alhaalla. Hän torui häntä epätäsmällisyydestä hänen astuessaan sisään. Poika ei vastannut mitään, vaan kävi yksinkertaisen aterian ääreen. Kärpäset surisivat pöydän ympärillä, ja ryömivät tahraisella liinalla. Keskellä omnibussien melua ja ajoneuvojen rätinää hän kuuli narisevan äänen, joka riisti häneltä viimeiset jäljellä olevat hetket.

Algum tempo depois, arredou o prato e mergulhou a cabeça entre as mãos. Sentia que tinha o direito de saber. Deviam-Lho ter contado antes, se era o que ele suspeitava. Paralisada pelo medo, a mãe quedava-se a observá-lo. As palavras tombavam-Lhe maquinalmente dos lábios. Torcia entre os dedos um lenço de renda já esfarrapado. Quando o relógio bateu as seis, ele levantou-se e encaminhou-se para a porta. Depois, retrocedeu e olhou para ela. Os olhares de ambos cruzaram-se. No dela, ele viu um desesperado pedido de compaixão, que o enfureceu.

Hetken kuluttua poika työnsi lautasen luotaan ja painoi päänsä käsiinsä. Hän tunsi että hänellä oli oikeus saada tietää totuutta. Jo kauan aikaa sitten hänen olisi pitänyt saada tietää se, jos se, mitä hän aavisti oli totta. Äiti katseli häntä tuskissansa. Sanat tulivat koneellisesti hänen huuliltansa. Hän väänteli käsissään repaleista pitsinenäliinaa. Kun kello löi kuusi, niin poika nousi ylös ja astui ovelle. Sitten hän kääntyi takaisin ja katseli äitiä. Heidän katseensa kohtasivat toisensa. Hän näki äidin silmien tuskallisesti rukoilevan sääliä. Tuo katse raivostutti häntä.

- Mãe, tenho uma coisa para lhe perguntar - disse ele. Os olhos dela erravam distraidamente pela sala. Não Lhe respondeu.

- Diga-me a verdade. Tenho o direito de saber. A mãe era casada com o meu pai?

"Äiti, minä tahdon kysyä sinulta jotakin", hän sanoi. Äidin silmät kiersivät epävarmasti pitkin huonetta. Hän ei vastannut mitään. "Sano minulle totuus. Minulla on oikeus saada se tietää. Olitko sinä naimisissa isäni kanssa?"

Ela soltu um profundo suspiro... (Era um suspiro de alívio. O terrível momento, o momento que noite e dia, semanas e meses, tanto temera, chegara por fim, e, todavia, não se sentia apavorada. Até certo ponto, foi mesmo uma decepção. A pergunta, feita cruamente e sem rodeios, merecia uma resposta directa. A situação não fora gradualmente preparada. Foi abrupta. Fazia-lhe lembrar um mau ensaio.

Äiti huokasi syvään. Se oli helpoituksen huokaus. Tuo kauhea hetki oli vihdoinkin tullut, tuo hetki, jota hän oli pelännyt yöt päivät, viikko- ja kuukausimääriä, ja kuitenkaan hän ei tuntenut tuskaa. Tavallaan se oli pettymystä. Kysymyksen yksinkertainen suoruus vaati suoraa vastausta. Kohtaus ei ollut hyvin valmistettu. Se oli hänen mielestään kuin huono harjoitus.

- Não - respondeu, surpreendendo-se com a crua simplicidade da vida.

"En", vastasi hän ihmetellen elämän kovaa yksinkertaisuutta.

- O meu pai era então um miserável? - indignou-se o rapaz, cerrando os punhos.

"Sitten minun isäni oli roisto!" huusi poika puristaen kätensä nyrkkiin:

Ela fez um gesto negativo com a cabeça.

- Eu sabia que não era um homem livre. Amávamo-nos muito. Se não tivesse morrido, teria assegurado o nosso futuro. Não fales contra ele, meu filho. Era teu pai e era um senhor. Era até de famílias importantes.

Äiti pudisti päätään. "Minä tiesin ettei hän ollut vapaa. Me rakastimme toisiamme. Jos hän olisi elänyt, niin hän olisi auttanut meitä. Älä sano mitään pahaa hänestä, poikani. Hän oli sinun isäsi ja hieno herra. Hänellä oli korkeita tuttavia."

Uma imprecação irrompeu da boca do rapaz.

- Não é comigo que me preocupo - exclamou. - Mas não deixe a Sibyl... Quem está apaixonado por ela é um senhor, ou que diz que o é, não é assim? E também de famílías muito importantes, creio.

Kirous pääsi pojan huulilta. "En minä itsestäni pidä lukua", hän huudahti, "mutta älä anna Sibylin… Onhan hänkin hieno herra, eikö totta, joka rakastaa häntä tai sanoo ainakin rakastavansa häntä? Hänelläkin lie korkeita tuttavia."

por um instante, a mulher foi tomada por uma sensação abominável de humilhação. Deixou pender a cabeça. Enxugou os olhos com mãos trémulas.

Hetken aikaa hirveä nöyryytyksen tunne valtasi vaimo raukan. Hänen päänsä painui alas. Hän pyyhki silmiään vapisevin käsin. "Sibylillä on äiti", hän mutisi, "mutta minulla ei ollut."

- A Sibyl tem mãe - murmurou -, eu não tinha.

O rapaz comoveu-se. Aproximou-se dela e, inclinando-se, abraçou-a.

- Perdoe-me por tê-la feito sofrer ao perguntar-lhe pelo meu pai - disse -, mas não podia deixar de o fazer. Agora tenho de partir. Adeus. Não se esqueça de que fica apenas com uma filha para cuidar, e pode crer que se esse homem fizer mal à minha irmã, hei-de encontrá-lo, persegui-lo e abatê-lo como um cão. Juro que o faço.

Poika tunsi liikutusta. Hän astui äidin luo, ja kumartuen alas hän suuteli häntä. "Olen pahoillani jos olen tuottanut sinulle tuskaa tiedustellessani isääni", hän sanoi, "mutta en voinut olla sitä tekemättä. Nyt minun täytyy lähteä. Hyvästi. Älä unohda että sinulla on nyt vain yksi lapsi huolehdittavanasi ja tiedä, että jos tuo mies vahingoittaa minun sisartani, minä otan hänestä selkoa ja tapan hänet kuin koiran. Sen minä vannon."

A exagerada insensatez da ameaça, o gesto apaixonado que a acompanhou, a loucura melodramática das palavras tornaram a vida mais intensa aos olhos da mãe. Era o seu ambiente. Respirou mais livremente e, pela primeira vez, em muitos meses, sentiu verdadeira admiração pelo filho. Gostaria que a cena continuasse no mesmo nível emocional, mas o filho interrompeu-a abruptamente. Havia malas a transportar e agasalhos a procurar. O criado da pensão entrava e saía numa grande azáfama. Havia ainda a discutir o preço com o cocheiro. O momento perdeu-se em detaLhes triviais. Foi com um renovado sentimento de decepção que ela acenou da janela com o lenço de rendas, quando o filho se afastava. Tinha noção de que se tinha desperdiçado uma grande oportunidade. Consolava-se contando a Sibyl como a sua vida passaria a ser solitária, agora que só tinha uma filha para cuidar. Lembrava-se da frase. Agradara-Lhe. Não mencionou a ameaça. Foi expressa com vivacidade e dramatismo. Tinha a sensação de que todos haviam de rir dela um dia.

Uhkauksen liioiteltu viha, hurjat liikkeet, mielettömät traagilliset sanat — kaikki tuo teki äitiin sen vaikutuksen, että elämä näytti hänestä hiukan iloisemmalta. Tuo ilmakehä oli hänelle tuttua. Hän hengitti vapaammin ja ensi kertaa moneen kuukauteen hän ihaili poikaansa. Hän olisi mielellään jatkanut kohtausta samassa tunnesävyssä, mutta poika teki siitä äkillisen lopun. Tavarat olivat kannettavat alas ja köytettävät kiinni. Portinvartija kulki edes-takaisin. Ajurin kanssa oli pakko tinkiä. Oikea hetki katosi kaikenlaisiin pikkuseikkoihin. Pettyneenä hän heilutti repaleista pitsinenäliinaansa ikkunasta kun poika läksi. Hän tunsi että edullinen tilaisuus oli mennyt hukkaan. Omaksi lohdutuksekseen hän sanoi Sibylille, että elämä tuntui hänestä nyt kovin yksinäiseltä, kun hänellä ei ollut enää kuin yksi lapsi huolehdittavanaan. Hänen mieleensä muistui tuo lause. Se oli miellyttänyt häntä. Jamesin uhkauksesta hän ei sanonut mitään. Hän oli lausunut sen niin elävästi ja draamallisesti. Hän tiesi että he kerran kaikki nauraisivat sille.