O Retrato De Dorian Gray.  Oscar Wilde
Capítulo 2. (Luku 2. LUKU II.)
< Prev. Chapter  |  Next Chapter >
Font: 

Viram Dorian Gray assim que entraram. Estava sentado ao piano, de costas para eles, a virar as páginas de um volume das Cenas da Floresta de Schumann.

- Tem de me emprestar estas músicas, Basil - exclamou.

Quero estudá-las. São belíssimas.

Astuessaan sisään he näkivät Dorian Grayn. Tämä istui pianon ääressä, selin heihin ja selaili Schumannin lauluja. "Lainaa minulle nämät laulut, Basil", hän sanoi. "Minä tahtoisin tutustua niihin. Ne ovat kerrassaan ihastuttavia."

- Isso depende de como hoje vai posar, Dorian.

"Se riippuu kokonaan siitä, miten sinä istut tänään, Dorian."

- Ah, já estou cansado de posar e não quero um retrato de corpo inteiro - ripostou o rapaz, de um modo voluntarioso e petulante, voltando-se no banco do piano. Quando avistou Lord Henry, um leve rubor cobriu-lhe as faces por um instante, e levantou-se de repente.

- Perdão, Basil, não sabia que estava acompanhado.

"Ah, minä olen väsynyt istumaan mallina, enkä minä huoli koko kuvaa itsestäni", vastasi poika, kiertäen ylimielisesti ja kiivaasti pianotuolin ympäri. Kun hän huomasi lordi Henryn, niin hieno puna kohosi hetkeksi hänen poskiinsa ja hän nousi ylös. "Suo anteeksi, Basil, mutta en tiennyt että kukaan oli sinun seurassasi."

- É Lord Henry Wotton, Dorian, um velho amigo dos tempos de Oxford. Ainda há pouco estava a dizer-lhe que você era um excelente modelo, e agora acabou por estragar tudo.

"Tämä on lordi Henry Wotton, Dorian, vanha ystäväni Oxfordin ajoilta. Kerkesin juuri kertoa hänelle, mikä mainio malli sinä olet, ja nyt sinä pilasit kaikki."

- Não estragou o meu prazer em conhecê-lo, Mr. Gray - disse Lord Henry avançando e estendendo-Lhe a mão. - Minha tia tem falado muito de si. É um dos seus preferidos, mas, receio bem, também uma das suas vítimas.

"Ette ainakaan ole pilannut minun iloani saadessani tutustua teihin, mr. Gray", sanoi lordi Henry, astuen eteenpäin ja ojentaen kätensä. "Tätini on usein puhunut teistä minulle. Te olette suuresti hänen suosiossansa, ja pelkäänpä samalla myös yksi hänen monista uhreistansa."

- De momento, estou na lista negra de Lady Agatha respondeu Dorian, com um ar cómico de penitência. - Tinha prometido ir com ela terça-feira passada a um clube em Whitechapel, e acabei por me esquecer completamente. Era para termos tocado um dueto juntos - três, parece-me. Não sei o que ela me vai dizer, e estou demasiado apreensivo para a ir visitar.

"Nykyään olen lady Agathan mustassa kirjassa", vastasi Dorian näyttäen hullunkurisen katuvalta. "Lupasin tulla hänen kanssansa viime tiistaina erääsen klubiin Whitechapelissa, mutta minulta unohtui koko juttu. Meidän oli määrä soittaa duettoa yhdessä — kolme duettoa muistaakseni. En tiedä, mitä hän minulle sanonee. En uskalla käydä häntä tervehtimässäkään."

- Ora, eu me encarregarei de que façam as pazes. Ela é-lhe muito dedicada. Também, não me parece que a sua falta tenha tido importância. Possivelmente a assistência pensou que era um dueto.

Ao piano, a tia Agatha faz barulho por dois.

"Ah, kyllä minä välitän rauhan teidän välillänne. Hän on hyvin ihastunut teihin. Enkä todellakaan usko laiminlyöntiänne kovin vaaralliseksi. Kuulijakunta luuli varmaan kuuntelevansa duettoa. Kun täti Agatha istuu pianon ääreen, niin hän pitää ääntä aivan kahden verosta."

- Mas isso é muito desagradável para ela, e não muito agradável para min - respondeu Dorian, rindo. Lord Henry olhou para ele. Era, sem dúvida, extraordinariamente formoso, com os lábios rubros de contornos bem delineados, o olhar franco de uns olhos azuis, o cabelo loiro e ondulado. Havia no seu rosto qualquer coisa que inspirava imediatamente confiança. Tinha toda a candura e toda a apaixonada pureza da juventude. Sentia-se que não tinha sido maculado pela maldade do mundo. Não era de admirar que Basil Hallward o adorasse tanto!

- É demasiado sedutor para se dedicar á filantropia, Mr.

"Se ei ole imartelevaa hänelle, eikä juuri mikään kohteliaisuus minullekaan", vastasi Dorian nauraen.

Lordi Henry katsahti häneen. Niin, hän oli todellakin hyvin kaunis, miten kauniit nuo hienosti kaarevat, punertavat huulet, nuo vilpittömät, siniset silmät ja kiharaiset, kullankarvaiset hiukset. Hänen kasvoissaan oli jotakin, joka heti herätti luottamusta. Niissä oli nuoruuden avomielisyyttä sekä nuoruuden intohimoista puhtautta. Saattoi selvästi huomata, ettei maailma ollut häntä turmellut. Ei ihme, vaikka Basil Hallward häntä jumaloikin.

Gray... muito sedutor.

Lord Henry atirou-se para cima do divã e abriu a cigarreira.

"Te olette aivan liiaksi kaunis uhrautuaksenne hyväntekeväisyydelle, mr. Gray, aivan liiaksi kaunis." Ja lordi Henry heittäytyi sohvalle ja avasi sikarikotelonsa.

O pintor tinha estado ocupado a misturar cores e a preparar os pincéis. Tinha um ar preocupado, e, quando ouviu a última observação de Lord Henry, lançou-Lhe um olhar e hesitou ligeiramente.

- Harry, quero terminar hoje este quadro. - Acabou então por dizer-lhe. - Será muito indelicado da minha parte pedir-lhe que se retire?

Lord Henry sorriu e olhou para Dorian Gray.

- Devo ir-me embora, Mr. Gray? - perguntou-lhe.

Maalari oli sekoittanut värejänsä ja laittanut pensselit kuntoon. Hän näytti alakuloiselta, ja kuullessaan lordi Henryn viimeisen huomautuksen, hän vilkaisi häneen, ja hetken epäiltyään, sanoi: "Harry, minä tahtoisin valmistaa tänään tämän kuvan. Olisinko mielestäsi kovin epäkohtelias, jos pyytäisin sinua lähtemään?"

- Oh, por favor não vá, Lord Henry! Vejo que Basil está num dos seus dias de mau humor, e não tenho paciência para o aturar quando está maldisposto. Além disso, gostaria que me dissesse por que não devo dedicar-me à filantropia.

Lordi Henry hymyili ja katseli Dorian Graytä. "Pitääkö minun lähteä, mr.
Gray?" hän kysyi.

"Ah, älkää lähtekö, lordi Henry. Basil näyttää tänään olevan pahalla tuulella ja silloin minä en voi sietää häntä. Sitä paitsi tahtoisin tietää, miksi minun ei pitäisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä."

- Não me parece que lho deva dizer, Mr. Gray. É um assunto tão monótono que seria necessário falar a sério. Mas decidi ficar, já que mo pediu. Basil, você não se importa, pois não? Já me tem dito muitas vezes que gosta que os seus modelos tenham alguém com quem conversar.

Hallward fez um esforço para se dominar.

"En minä huoli sanoa sitä teille, mr. Gray. Se on niin ikävä aine, että siitä pitäisi puhua vakavasti. Mutta en minä lähde pois täältä, koska te pyysitte minua jäämään. Sinulle se kai on yhdentekevää Basil? Sinä olet usein sanonut olevasi mielissäsi, jos mallisi on tilaisuudessa juttelemaan jonkun kanssa."

- Se é essa a vontade de Dorian, claro que deve ficar. Os caprichos de Dorian são leis para toda a gente, excepto para ele.

Lord Henry pegou no chapéu e nas luvas.

Hallward puri huuliaan. "Jos Dorian haluaa, niin tietysti sinun täytyy jäädä. Dorianin oikut ovat lakeja kaikille muille paitsi hänelle itsellensä."

- Apesar de tanta insistência sua, Basil, não vou ficar. Prometi a um indivíduo que nos encontraríamos no Orleans. Adeus, Mr. Gray. Venha visitar-me uma tarde destas à Curzon Street. Costumo estar em casa por volta das cinco horas. Mas escreva a avisar-me. Teria muita pena de o não encontrar.

Lordi Henry tarttui hattuunsa ja hansikkoihinsa.

"Sinun kehoituksesi jäämään on kovin kiihkeä, mutta minun täytynee sittenkin lähteä. Olen luvannut tavata erästä henkilöä Orleansissa. Hyvästi, mr. Gray. Tulkaa jonakin iltapuolena tervehtimään minua Curzon streetin varrelle. Olen melkein aina kello viideltä kotona. Kirjoittakaa minulle kun tulette. Olisin pahoillani, jos ette tapaisi minua."

- Basil - exclamou Dorian Gray -, se Lord Henry se vai embora, eu também vou. Você emudece enquanto pinta. Além disso, é tremendamente monótono estar de pé, num estrado, e ainda a tentar fazer um ar bem-disposto. Peça-Lhe que fique. Insisto que o faça.

"Basil", huudahti Dorian Gray, "jos lordi Henry Wotton lähtee, niin minä myöskin. Sinä et koskaan maalatessasi avaa huuliasi, ja on niin kauhean ikävää seisoa tässä ja näyttää iloiselta. Pyydä häntä jäämään. Minä vaadin sitä."

- Fique, Harry. É um favor que faz a Dorian e a mim - disse Hallward, fixando atentamente o retrato. - É verdade, nunca falo enquanto trabalho, e nem sequer ouço o que me dizem, o que deve causar um tédio terrível aos meus infelizes modelos. Peço-Lhe que fique.

- E o homem que está à minha espera no Orleans?

O pintor riu-se.

"Jää Harry, Dorianille mieliksi, niin olen sinulle kiitollinen", sanoi Hallward katse kiintyneenä tauluunsa. "Se on aivan totta, etten koskaan työtä tehdessäni puhu enkä kuuntele myöskään. Ja se on kai hirveän ikävää onnettomille malleilleni. Minä pyydän sinua jäämään."

- Não me parece que isso vá causar qualquer problema. Torne a sentar-se, Harry. E você, Dorian, suba para o estrado e veja se fica imóvel, mas não preste atenção ao que Lord Henry disser. É que ele exerce uma influência muito nociva em todos os seus amigos, com a única excepção da minha pessoa.

"Mutta mitä minä teen tuolle miehelle, joka odottaa minua Orleansissa?"

Maalari nauroi. "En minä usko että siitä seuraa mitään ikävyyksiä. Istu sinä alas, Harry. Ja nyt, Dorian, nouse tuolle korotukselle, äläkä liiku liiaksi, älä myöskään pane vähintäkään huomiota siihen mitä lordi Henry sanoo. Hän vaikuttaa paljon pahaa kaikkiin ystäviinsä, minua yksin lukuunottamatta."

Dorian Gray subiu para o estrado, com o ar de um jovem mártir grego, e fez um leve trejeito de desagrado a Lord Henry, por quem sentia já grande inclinação. Ele era tão diferente de Basil. Os dois faziam um contraste encantador. E tinha uma voz tão bonita.

- É verdade que a sua influência é assim tão má, Lord Henry?

- perguntou-lhe, alguns momentos depois. - Tão má como diz Basil?

- Uma boa influência é coisa que não existe, Mr. Gray.

Toda a influência é imoral, imoral sob o ponto de vista científico.

Dorian Gray nousi korotukselle kasvoissaan nuoren kreikkalaisen martyyrin ilme ja irvisti hiukan tyytymättömästi lordi Henrylle, joka oli jo ehtinyt voittaa hänen suosionsa. Lordi Henry oli niin aivan erilainen kuin Basil. He olivat toistensa täydelliset vastakohdat. Ja kuinka sointuva ääni hänellä oli. Hetken kuluttua hän sanoi: "Onko teidän vaikutuksenne todellakin niin paha, lordi Henry? Niin paha kuin Basil väittää?"

- Porquê?

"Ei ole mitään hyvää vaikutusta olemassa, mr. Gray. Kaikki vaikutus on epäsiveellistä — epäsiveellistä tieteelliseltä kannalta katsoen."

- Porque exercer a nossa influência sobre alguém é darmos a própria alma. Esse alguém deixa de pensar com os pensamentos que Lhe são inerentes, ou de se inflamar com as suas próprias paixões. As suas virtudes não lhe são reais. Os seus pecados se é que os pecados existem - são emprestados. Tal pessoa passa a ser o eco da música de outrem, o actor de um papel que não foi escrito para si. O objectivo da vida é o nosso desenvolvimento pessoal. Compreender perfeitamente a nossa natureza - é para isso que estamos cá neste mundo. Hoje as pessoas temem-se a si próprias. Esqueceram o mais nobre de todos os deveres: o dever que cada um tem para consigo mesmo. É certo que não deixam de ser caritativos. Dão de comer aos que têm fome e vestem os pobres. Mas as suas almas andam famintas e nuas. A coragem desapareceu da nossa raça. Ou talvez nunca a tivéssemos tido. O temor da sociedade, que é a base da moral, o temor de Deus, que é o segredo da religião eis as duas coisas que nos governam. E, contudo...

- Volte a cabeça um pouco mais para a direita, Dorian, seja um rapaz bem comportado - disse o pintor, absorvido pelo seu trabalho e apercebendo-se apenas de que surgira no rosto do jovem uma expressão que nunca lhe vira antes.

"Minkä vuoksi?"

"Siksi että jos koettaa vaikuttaa toiseen ihmiseen, niin samalla koettaa antaa hänelle oman sielunsa. Silloin toinen ei ajattele enää luonnollisia ajatuksiaan, eikä luonnollinen into lämmitä häntä. Hänen hyveensä eivät ole enää hänen omiansa. Hänen paheensa, jos sellaista kuin pahetta on lainkaan olemassa, ovat lainattuja. Hänestä tulee toisen henkilön sävelten kaiku, hän näyttelee osaa, joka ei ole hänelle aiottu. Elämän tarkoituksena on itsensä kehitys. Saada ilmi oma luontomme — kas siinä kunkin ihmisen tehtävä maailmassa. Nykyaikana ihmiset pelkäävät omaa itseänsä. He ovat unhoittaneet korkeimman kaikista velvollisuuksista, sen velvollisuuden, joka on jokaisella ihmisellä itseänsä kohtaan. Tietysti he ovat armeliaita. Ravitsevat nälkäisiä ja antavat kerjäläisille vaatteita. Mutta heidän oma sielunsa menee hukkaan. Rodun rohkeus on kadonnut. Ehkei meillä ole sitä koskaan ollutkaan. Me pelkäämme yhteiskuntaa, siinä on koko siveellisyyden perustus, ja me pelkäämme Jumalaa, — siinä piilee taas uskonnon salaisuus — nuo molemmat voimat ne meitä hallitsevat. Ja kuitenkin —"

- E, contudo - continuou Lord Henry na sua voz Grave e musical, e fazendo um gracioso gesto com a mão, tão característico, mesmo já nos tempos de Eton -, se um homem devesse viver a sua vida em toda a plenitude, dar forma a todos os sentimentos, expressão a todos os pensamentos, realidade a todos os sonhos, creio que o mundo ganharia um novo impulso de alegria que nos levaria a esquecer todos os males do medievalismo e a regressar ao ideal helénico. Talvez mesmo a algo mais refinado e mais rico que o ideal helénico. Mas o mais ousado de todos nós teme-se a si mesmo. O selvagem mutilado que nós somos sobrevive tragicamente na auto-rejeição que frustra as nossas vidas.

"Käännä pääsi hiukan enemmän oikealle, Dorian, ole hyvä", sanoi maalari vaipuneena kokonaan työhönsä ja huomaten vain ilmeen pojan kasvoissa, jota hän ei ollut koskaan ennen nähnyt.

Somos punidos pelas nossas rejeições. Todo o impulso que esforçadamente asfixiamos fica a fermentar no nosso espírito, e envenena-nos. O corpo peca uma vez, e mais não precisa, pois a acção é um processo de purificação. E nada fica, a não ser a lembrança de um prazer, ou o luxo de um pesar. Ceder a uma tentação é a única maneira de nos libertarmos dela. Se lhe resistimos, a alma enlanguesce, adoece com as saudades de tudo o que a si mesma proíbe, e de desejo por tudo o que as suas leis monstruosas converteram em monstruosidad e ilegalidade. Diz-se que as grandes realizações deste mundo ocorrem no cérebro. É também no cérebro, e só aí, que ocorrem os grandes erros do mundo. E até o senhor, Mr. Gray, que se encontra na flor da juventude, viveu paixões que o atemorizaram, teve pensamentos que o apavoraram e, quer acordado, quer a dormir, teve sonhos tais, que a sua simples lembrança, fariam corar de vergonha...

- Não continue, por favor! - balbuciou Dorian Gray -, Sinto-me confuso. Nem sei que dizer. Há decerto uma resposta adequada, eu é que a não consigo encontrar. Não diga nada. Deixe-me pensar Ou, mais exactamente, deixe-me tentar não pensar.

"Ja kuitenkin", jatkoi lordi Henry matalalla, sointuvalla äänellään, liikuttaen sulavasti kättänsä, mikä liike oli ollut hänelle ominainen aina Etonin kouluajoilta saakka, "minä luulen, että jos yksikin ihminen eläisi oikein täydellistä ja kokonaista elämää, päästäisi valloilleen joka ainoan tunteensa, ilmaisisi jokaisen ajatuksensa, toteuttaisi kaikki unelmansa — niin luulen että maailma unohtaisi kaikki keskiaikuiset tautinsa ja voimakkaan ilon vallassa palaisi takaisin helleniläiseen ihanteesen. Ehkäpä johonkin vielä hienompaankin ja rikkaampaankin. Mutta rohkeinkin ihminen meidän parissamme pelkää itseään. Barbarien itsekidutus jatkuu yhä edelleen meidän aikanamme kieltäymyksenä, joka katkeroittaa meidän elämämme. Me saamme kärsiä rangaistuksen omien laiminlyöntiemme vuoksi. Jokainen vietti, jota me yritämme hillitä, itää meidän sielussamme ja myrkyttää meidät. Ruumis tekee kerran syntiä, ja on silloin vapaa siitä, sillä teko on jonkinlainen puhdistus. Jäljelle ei jää muuta kuin muisto nautinnosta, tai turhat omantunnonvaivat. Ainoa tapa, millä voi vapautua kiusauksesta, on antautua sille alttiiksi. Vastustakaa sitä, niin teidän sielunne halajaa sitä, mitä te siltä olette kieltänyt, himoitsee sitä, minkä teidän suvaitsemattomat lakinne ovat tehneet suvaitsemattomaksi ja laittomaksi. Sanotaan että suurimmat maailmantapaukset ovat tapahtuneet aivoissa. Aivoissa, yksinomaan aivoissa, maailman suurimmat synnitkin ovat tapahtuneet. Te, mr. Gray, te itse, joka olette niin sanomattoman nuori ja viattoman lapsekas, teillä on ollut intohimoja, jotka ovat peloittaneet teitä, ajatuksia, jotka ovat täyttäneet teidän mielenne kauhulla, unia sekä päivällä että yöllä, joiden muistokin vain voipi nostaa häpeän punan poskillenne."

Durante cerca de dez minutos, permaneceu imóvel, os lábios entreabertos e um brilho estranho no olhar. Tinha uma vaga percepção de que dentro de si actuavam influências inteiramente novas. E, todavia, pareciam ter surgido de dentro de si mesmo. As poucas palavras que o amigo de Basil lhe dirigira - palavras proferidas por acaso, sem dúvida, e intencionalmente paradoxais - tinham feito vibrar uma corda secreta, até então nunca tocada, que sentia agora latejar ao ritmo de inexplicáveis pulsações.

"Vaietkaa!" änkytti Dorian Gray, "vaietkaa! Te panette pääni pyörälle. Minä en tiedä, mitä teille vastaisin. Vastaus on olemassa, mutta minä en voi sitä löytää. Älkää puhuko. Antakaa minun ajatella. Tai mielemmin, antakaa minun koettaa olla ajattelematta."

Também a música o perturbava assim, e muitas vezes o tinha emocionado. Mas a música não recorria às palavras. Criava em nós, não um novo mundo, mas sim outro caos. As palavras, simples palavras... como podiam ser terríveis! Como eram nítidas, e vívidas, e cruéis! Não conseguíamos fugir-lhes. E, no entanto, quanta magia subtil possuíam! Pareciam capazes de dar forma plástica a coisas informes e de possuir música própria tão suave como a da viola e do alaúde. Meras palavras! Haveria alguma coisa tão real como as palavras?

Lähes kymmenen minuuttia hän seisoi liikkumatta, huulet avoinna, silmissä kumma loisto. Hän tunsi himmeästi, että aivan uusi voima alkoi vaikuttaa hänessä. Mutta samalla hänestä tuntui kuin tuo voima olisi kohonnut hänen omasta sielustansa. Nuo muutamat sanat, joita Basilin ystävä oli lausunut hänelle — epäilemättä aivan satunnaisia sanoja, jos kohta tahallisia paradokseja — olivat kosketelleet jotakin salaista kieltä, joka tähän asti oli pysynyt aivan äänettömänä, mutta joka nyt värähteli tahdissa hänen valtasuonensa kanssa.

Haviam ocorrido coisas durante a sua meninice que, nesse tempo, não entendera. Compreendia-as agora. A vida surgia-lhe, de repente, com um colorido flamejante. Tinha a sensação de ter caminhado sobre o fogo. Por que não soubera antes?

Samalla tavalla soitto saattoi vaikuttaa häneen. Soitto oli usein saattanut hänet aivan suunniltaan. Mutta soitto ei koskaan puhjennut sanoiksi. Se ei luonut uutta maailmaa, vaan pikemmin uuden kaaoksen. Mutta sanat! Yksinomaan sanat! Miten julmia ne olivat! Kuinka eläviä, selviä ja kauheita! Niitä oli mahdoton päästä pakoon. Ja kuitenkin mikä viehättävä tenho niissä piili! Ne näyttivät voivan antaa plastillisen muodon muodottomille esineille, niissä oli omaa musiikkiansa, joka oli yhtä suloista kuin viulun tai luutun ääni. Vain sanat! Onko mitään niin todellista kuin sanat?

Com o seu sorriso subtil, Lord Henry ficou a observá-lo. Ele sabia qual o exacto momento psicológico em que devia permanecer calado. Sentia um interesse enorme. Ficou surpreendido com a súbita impressão que as suas palavras haviam provocado, e, recordando um livro que lera aos dezasseis anos e que lhe desvendara muitas coisas que antes ignorava, interrogava-se se Dorian Gray estaria passando por experiência semelhante. Limitara-se a atirar uma seta para o ar. Teria atingido o alvo? Que rapaz tão fascinante!

Niin, poikavuosiltaan hän muisti tapauksia, joita hän ei ollut voinut ymmärtää. Nyt hän ne ymmärsi. Elämä leimahti äkkiä hehkuvana hänen edessään. Hänestä tuntui ikäänkuin hän olisi kulkenut keskellä liekkejä. Miksei hän ollut ymmärtänyt sitä ennemmin?

Hallward continuava a pintar, com aquele seu estilo ousado e magnífico, que possuía verdadeiro requinte e perfeita delicadeza, e que, pelo menos em arte, só provém da força interior. Nem se apercebeu do silêncio que se fizera.

- Sinto-me cansado de estar de pé, Basil - exclamou Dorian Gray, de repente. - Preciso de ir sentar-me um pouco lá fora no jardim. O ar aqui dentro está sufocante.

Lordi Henry tarkasteli häntä hieman hymyillen. Hienolla psykologisella aistillaan hän tiesi milloin olla vaiti. Hän tunsi suurta mielenkiintoa. Häntä hämmästytti se äkillinen vaikutus, joka oli seurannut hänen sanojansa. Hänen mieleensä johtui kirja, jonka hän kuudentoista vanhana oli lukenut, kirja, joka hänelle oli paljastanut paljon uusia, ennen aavistamattomia asioita, ja hän ihmetteli tokko Dorian Gray tällä hetkellä koki jotakin samankaltaista. Hän oli vain ampunut nuolen ilmaan. Oliko se osunut maaliin? Miten ihastuttava tuo poika oli!

- Desculpe, meu amigo. Quando estou a pintar, não consigo pensar em mais nada. É que você nunca posou tão bem, esteve perfeitamente imóvel. Captei o efeito que pretendia: os lábios entreabertos e o brilho do olhar. Não sei o que Harry Lhe esteve a dizer, só sei que lhe provocou essa expressão maravilhosa no rosto. Provavelmente esteve a dirigir-lhe elogios. Mas não acredite em nenhuma das suas palavras.

Hallward maalasi tuolla ihmeellisellä varmuudellaan, joka oli hänelle niin ominaista, tuolla rohkeudella ja tosihienoudella, joka taiteessa aina todistaa suurta voimaa. Hän ei huomannut äkillistä hiljaisuutta.

"Basil, en jaksa seisoa enää", sanoi Dorian Gray äkkiä. "Minä lähden istumaan ulos puutarhaan. Täällä on tukehduttavan kuuma."

- Pode ter a certeza de que ele não me fez elogios. Talvez seja por isso que não acredito em nada do que me disse. - Sabe perfeitamente que acredita em tudo o que Lhe disse interveio Lord Henry, fitando-o com o olhar lânguido e sonhador. - Acompanho-o ao jardim. Está um calor horrível dentro do estúdio. Dê-nos qualquer coisa gelada para beber, Basil, uma coisa que tenha morangos.

"Rakas ystävä, olen kovin pahoillani. Maalatessani en voi ajatella mitään muuta. Mutta sinä et ole koskaan ollut niin hyvä kuin tänään. Seisoit niin ihmeen hiljaa. Minä olen saanut juuri sen ilmeen kuvaan, jota halusin — huulet puoleksi auenneina ja silmiin kirkkaan loisteen. En tiedä mitä Harry on sanonut sinulle, mutta hän on varmaan loihtinut sinun kasvoihisi tuon ihmeellisen ilmeen. Luultavasti hän on imarrellut sinua. Älä usko sanaakaan siitä, mitä hän sanoo."

"Ei hän ole imarrellut minua yhtään. Ehkäpä juuri senvuoksi en usko sitä, mitä hän on sanonut."

- Com certeza, Harry. Toque a campainha, e quando Parker aparecer transmitir-lhe-ei o seu pedido. Tenho que trabalhar este fundo, por isso só irei ter convosco mais logo. Não me retenha Dorian muito tempo. Nunca esteve em tão boa forma para pintar como hoje. Esta vai ser a minha obra-prima. Ela já é a minha obra-prima assim como está.

"Te tiedätte varsin hyvin että te uskotte", sanoi lordi Henry luoden häneen haaveelliset, väsähtäneet silmänsä. "Minä tulen teidän kanssanne puutarhaan. Täällä atelierissa on hirvittävän kuuma. Basil, anna meille jotakin kylmää juoda, jotakin mansikkamehua."

Lord Henry foi para o jardim. Encontrou Dorian Gray com o rosto mergulhado nos grandes cachos frescos de lilases, absorvendo-lhes febrilmente o perfume como se fosse vinho. Aproximou-se dele e pousoú-lhe a mão no ombro.

"Tietysti, Harry. Paina kelloa vain, ja kun Parker tulee, niin sano hänelle, mitä haluat. Minä maalaan vain tämän taustan, sitten tulen teidän luoksenne. Älä pidätä Doriania kovin kauan. En koskaan ole ollut paremmalla maalaustuulella kuin tänään. Tästä tulee minun mestariteokseni. Tämmöisenäänkin se on minun mestariteokseni."

- Faz muito bem em fazer isso - murmurou. - Só os sentidos podem curar a alma, assim como só a alma pode curar os sentidos.

O rapaz sobressaltou-se e recuou. Estava de cabeça descoberta, e as folhas tinham-lhe despenteado os anéis rebeldes do cabelo, enleando-Lhe as madeixas douradas. Tinha um olhar assustado, como o daquelas pessoas que são acordadas de repente. As narinas, de linhas delicadas, fremiam, e um nervo oculto fazia tremer os lábios rubros.

Lordi Henry meni puutarhaan ja löysi Dorian Grayn, joka oli kätkenyt kasvonsa viileihin sireenikukkiin ja kuumentapaisesti imi niiden tuoksua, ikäänkuin ne olisivat olleet viiniä. Lordi Henry astui hänen luoksensa ja laski kätensä hänen olkapäälleen. "Se on oikein se", hän sanoi puoliääneen. "Ei mikään muu kuin aistit voi parantaa sielua, samoinkuin ei mikään muu kuin sielu voi parantaa aisteja."

- É verdade - continuou Lord Henry -, esse é um dos grandes segredos da vida: curar a alma através dos sentidos, e os sentidos através da alma. O senhor, Mr. Gray, é uma maravilha da criação. Sabe mais do que julga que sabe, mas também sabe menos do que quer saber.

Nuorukainen säpsähti ja vetäytyi pois. Hän oli avopäin ja lehdet olivat pörröittäneet hänen kiharansa ja saattaneet vanukkeihin kaikki nuo kultaiset säikeet. Hänen silmissään ilmeni pelkoa, ikäänkuin hänet olisi äkkiä unesta herätetty. Hänen hienosti veistetyt sieramensa värähtelivät ja kätkössä oleva hermo vavahutteli hänen punoittavia huuliaan.

Dorian Gray, de semblant carregado, voltou a cabeça para o outro lado. Não podia deixar de gostar do homem alto e grácil que estava junto de si. Despertavam-lhe interesse o rosto romântico cor de azeitona e a sua expressão fatigada. Havia algo na voz Grave e lânguida que era extraordinariamente fascinante. Até as mãos, brancas e frias como flores, possuíam um estranho encanto. Quando falava, moviam-se como música, e pareciam ter uma linguagem própria. Mas tinha medo dele e tinha vergonha de ter medo. Por que havia de ter sido um desconhecido a revelar-lhe o seu próprio íntimo? Já se tinham passado meses desde que conhecera Basil Hallward, contudo a amizade entre eles não o tinha modificado em nada. E, logo assim, de súbito, deparou com uma pessoa que parecia ter-lhe desvendado o mistério da vida. E o que havia a recear? Não era nenhum rapazinho, nem uma menina... Era absurdo sentir medo.

- Sentemo-nos à sombra - sugeriu Lord Henry. - Parker já trouxe as bebidas, e se o senhor permanecer mais tempo sob este sol escaldante, vai ficar com a pele estragada, e, depois, Basil não voltará a pintar o seu retrato. Na verdade, não se deveria deixar queimar pelo sol. Não lhe ficaria nada bem.

- E que importância tem isso? - exclamou Dorian Gray, a rir, sentando-se num banco ao fundo do jardim.

"Niin", jatkoi lordi Henry, "siinä on yksi elämän suurimpia salaisuuksia — parantaa sielu aistin keinoilla ja aistit sielun avulla. Te olette ihmeellinen olento. Te tiedätte enemmän kuin mitä te luulette tietävänne, samoin kuin te tiedätte vähemmän kuin mitä te haluaisitte tietää."

Dorian Gray rypisti kulmakarvojaan ja käänsi päänsä pois. Hän ei voinut olla pitämättä tuosta kookkaasta, miellyttävästä nuoresta miehestä, joka seisoi hänen vieressänsä. Hänen romantiset, oliivinväriset kasvonsa ja elähtänyt ilmeensä huvittivat häntä. Hänen hillitty, pehmeä äänensä oli tavallaan tenhova. Hänen viileät, valkeat, kukkamaiset kätensä, nekin olivat ihmeellisen viehättävät. Ne liikkuivat hänen puhuessansa kuin musiikki ja näyttivät puhuvan omaa kieltänsä. Mutta hän pelkäsi häntä ja häpesi omaa arkuuttaan. Miksikä vieraan piti tulla herättämään häntä täyteen tajuntaan? Hän oli tuntenut Basil Hallwardin jo kuukausimääriä, mutta heidän välinen ystävyytensä ei ollut muuttanut häntä. Äkkiä oli nyt vieras tullut hänen tielleen, joka näytti paljastavan hänelle elämän salaperäisyyden. Vaan mitä pelon syytä hänellä oikeastaan oli? Eihän hän ollut mikään koulupoika eikä nuori tyttö. Tuo pelko oli kerrassaan mieletöntä.

- Devia ter muita importância para si, Mr. Gray.

- Porquê?

- Porque tem uma juventude deslumbrante, e a juventude é a única coisa que vale a pena ter.

- Não penso assim, Lord Henry.

"Mennään istumaan siimekseen", sanoi lordi Henry. "Parker on tuonut meille juotavaa, ja jos te seisotte vielä tuossa paahteessa, niin teidän ihonne pilaantuu aivan, eikä Basil enää koskaan maalaa teitä. Älkää päivetyttäkö itseänne. Se ei sopisi teille."

- Pois não, não pensa assim agora. Um dia, quando for velho, enrugado e feio, quando o pensamento lhe tiver sulcado a fronte de rugas, e a paixão, com suas chamas medonhas, lhe tiver crestado os lábios, sentirá então uma impressão terrível. Agora, aonde quer que vá, consegue seduzir todas as pessoas. Mas será sempre assim? Tem um rosto de beleza deslumbrante, Mr. Gray. Não precisa de fazer esse ar tão contrariado. É verdade. E a Beleza é uma forma de Génio, sendo mesmo superior ao génio, pois não necessita de ser explicada. Ela faz parte dos grandes elementos do universo, como a luz do sol, a Primavera, ou o reflexo nas águas nocturnas, dessa concha de prata a que chamamos lua. Não pode ser contestada. Tem o direito divino de um soberano. Transforma em príncipes os que a possuem. Sorri?

"Mitä se tekisi?" sanoi Dorian Gray nauraen, käyden penkille istumaan puutarhan perällä.

"Se merkitsisi teille paljonkin, mr. Gray."

"Minkä vuoksi?"

"Siksi että teidän nuoruutenne on hurmaava eikä maailmassa mikään muu ole arvokasta, paitsi nuoruus."

"Ei minun mielestäni, lordi Henry."

Ah, quando a tiver perdido, deixará de sorrir... Por vezes, ouve-se dizer que a Beleza é apenas superficial. Talvez seja. Mas, ao menos, não é tão superficial como o Pensamento. Considero a Beleza a maravilha das maravilhas. Só os fúteis não julgam pelas aparências. O verdadeiro mistério do mundo é o visível, e não o invisível. Sim, Mr. Gray, os deuses foram-lhe favoráveis. Mas os deuses dão agora, para tirar depois. O senhor tem tão-somente alguns anos para poder viver a vida em real plenitude. Quando a mocidade se for, com ela irá a sua beleza, e, então, cedo descobrirá que não lhe restaram êxitos, ou terá que se contentar com os êxitos insignificantes, que a lembrança do passado tornará mais amargos do que às derrotas. À medida que os meses vão minguando, eles vão-no aproximando de algo terrível. O tempo tem ciúmes de si, e faz guerra à primavera dos seus anos. Então, ficará com a pele macilenta, as faces encovadas e o olhar mortiço. Irá sofrer tormentos... Ah! Tome plena consciência da sua juventude enquanto a possuir. Não esbanje o ouro dos seus dias a dar ouvidos a gente maçadora que tenta aproveitar o fracasso irremediável, nem perca o seu tempo com os ignorantes, os medíocres e os boçais. São esses os objectivos doentios, os falsos ideais dos nossos dias. Viva, viva a vida maravilhosa que existe em si! Não desperdice nenhuma oportunidade, procure sempre novas sensações. Não tenha medo de nada... Um novo Hedonismo - eis o que faz falta ao nosso século. O senhor podia ser o seu símbolo vivo. Com essa sua personalidade, não existe nada que não possa fazer. O mundo pertence-Lhe por um determinado tempo... No mesmo instante em que o conheci, Mr. Gray, vi que o senhor não tinha consciência da sua verdadeira natureza, nem do que poderia ser. Havia em si tantas coisas que me fascinaram, que achei que devia falar-lhe de si. Pensei que seria muito trágico se se fosse perder. É que é tão breve o tempo de duração da sua mocidade... tão breve. As vulgares flores silvestres fenecem, mas voltam a florir. Este laburno estará tão amarelo em Junho do ano que vem como está agora.

No espaço de um mês, a clematite ficará coberta de estrelas cor de púrpura, e, ano após ano, a noite verde das suas folhas vai segurar as mesmas estrelas avermelhadas. Mas nós nunca recuperamos a nossa mocidade. O pulsar de alegria, que em si lateja aos vinte anos, perde o vigor. Os nossos membros tornam-se débeis, os sentidos definham. Vamos degenerando até nos transformarmos em fantoches hediondos, perseguidos pela lembrança das paixões que tanto temíamos, e das requintadas tentações a que não tínhamos coragem de ceder. Ah, juventude... juventude! Não há absolutamente mais nada no mundo senão a juventude.

"Niin, te ette sitä vielä tunne. Kerran, kun te olette vanha ja ryppyinen ja ruma, kun ajatukset ovat uurtaneet vakoja teidän otsaanne ja intohimojen tuli polttanut merkkinsä teidän huuliinne, te tunnette sen kipeästi. Nyt, minne ikänä te tulette, te hurmaatte maailman. Kestäneekö sitä aina?… Teillä on ihmeellisen kauniit kasvot, mr. Gray. Älkää rypistäkö kulmianne. Se on aivan varma. Ja kauneus on yksi neron ilmaisumuodoista — se on korkeampikin kuin nero, koskei se kaipaa mitään selitystä. Se on tosiasia maailmassa, niinkuin auringonpaiste tai kevät-aika tai kuun hopeanhohde, joka kuvastuu synkän veden pintaan. Siitä ei voi väitellä. Sillä on jumalallinen hallitsijaoikeutensa. Se kohottaa prinsseiksi ne, jotka sen omistavat. Te hymyilette? Ah, te ette hymyile enää kadotettuanne sen… Ihmiset ovat joskus väittäneet, että kauneus on pintapuolista. Voihan se olla. Mutta ei se ainakaan ole yhtä pintapuolista kuin ajatus. Minun mielestäni kauneus on ihmeitten ihme. Vain typerät ihmiset eivät arvostele asioita ulkomuodon mukaan. Maailman todellinen salaperäisyys piilee näkyvässä, eikä näkymättömässä… Niin, mr. Gray, jumalat ovat olleet teille armeliaat. Mutta jumalat voivat nopeasti riistää pois lahjansa. Teille ei ole suotu kuin muutamia vuosia, joina te voitte elää todellisesti, täydellisesti ja kokonaisesti. Kun teidän nuoruutenne aika on kadonnut, niin teidän kauneutennekin on kadonnut, ja silloin te huomaatte, etteivät mitkään voitot teitä enää odota. Tai te saatte tyytyä noihin vähäisiin voittoihin, jotka entisyyden muistojen tähden tuntuvat katkerammilta kuin täydellinen häviö. Jokainen kuukausi vie teidät lähemmäksi julmaa kohtaloa. Aika kadehtii teitä ja koettaa hävittää teidän liljojanne ja ruusujanne. Te kellastutte ja laihdutte ja silmienne loisto katoaa. Ja te kärsitte julmasti… Oi, nauttikaa nuoruudestanne, niin kauan kuin se on teidän omanne. Älkää tuhlatko päivienne kultaa siihen mikä on ikävystyttävää, älkää yrittäkö turhaan korjata sitä mikä auttamattomasti on mennyttä. Älkää kuluttako elämäänne tyhmyydessä, jokapäiväisyydessä eikä tietämättömyydessä. Ne ovat vain meidän aikamme vääriä ihanteita ja sairaaloisia pyrintöjä. Eläkää! Eläkää tuota ihmeellistä elämää, joka on teidän omanne! Älkää olko käyttämättä mitään hyväksenne. Etsikää aina uusia nautintoja. Älkää pelätkö koskaan mitään… Uutta hedonismia — sitä juuri meidän vuosisatamme kaipaa. Ehkä te olette aiottu sen näkyväksi symboliksi. Teidän personallisuudellanne te voitte toteuttaa vaikka mitä. Maailma on teidän omanne yhden kokonaisen kevään… Tavatessani teidät minä huomasin, ettei teillä ollut aavistustakaan omasta todellisesta olemuksestanne, ettette tienneet miksi te voisitte kelvata. Teissä oli niin paljon viehättävää, että minun täytyi paljastaa teille hiukan omaa itseänne. Minä ajattelin, mikä vahinko, jos te menisitte hukkaan. Sillä teidän nuoruutenne aika on niin lyhyt — niin kovin lyhyt. Tavalliset metsäkukat kuihtuvat, mutta ne kukkivat jälleen. Kultavihma on ensi kesänä yhtä keltainen kuin nytkin. Kuukauden kuluttua on metsäköynnös täynnä purppuraisia tähtiä ja vuosi vuodelta nuo punoittavat tähdet tuikkivat sen vihreällä lehtitaivaalla. Mutta me emme saa koskaan nuoruuttamme takaisin. Ilonsuoni, joka tykkii meissä kahdenkymmenen vuoden vanhoina, menettää kiihkeytensä. Meidän jäsenemme jäykistyvät, aistimme veltostuvat. Me muutumme julmiksi nukeiksi, joiden mielissä intohimojen muisto kummittelee, nuo intohimot, joita me liiaksi pelkäsimme, nuo kiihkeät kiusaukset, joihin me emme uskaltaneet antautua. Nuoruus! Nuoruus! Elämässä ei ole mitään nuoruuden veroista!"

Com olhar de espanto, e cheio de dúvidas, Dorian Gray ouvia atentamente. Deixou cair no chão de cascalho a haste de lilás que segurava. Uma abelha peluda aproximou-se dela e andou zumbindo à sua volta por uns instantes. Depois, começou a trepar pelo maciço oval de minúsculas flores estreladas. Dorian observava-a, com aquele estranho interesse que fazemos por tomar pelas coisas triviais, quando coisas de maior importância nos causam medo, ou quando somos agitados por uma nova emoção que não sabemos definir, ou quando o nosso cérebro é subitamente assediado por um pensamento terrível que nos exorta a rendermo-nos. Pouco depois, a abelha voou para longe. Viu-a rastejar para o interior da campânula irisada de uma trepadeira. A flor pareceu estremecer e, logo, começou a balouçar suavemente.

O pintor apareceu de súbito à porta do estúdio, fazendo-lhes repetidos gestos com a mão para eles entrarem. Olharam um para o outro e sorriram.

Dorian Gray kuunteli suurin silmin ihmetyksen vallassa. Sireenioksa putosi hänen kädestään maahan. Äkäinen mehiläinen surisi hetken sen ympärillä. Sitten se alkoi kulkea pitkin pienien kukkien puikeata kupua. Dorian tarkasteli sitä hetken aikaa tuolla tavattomalla mielenkiinnolla, jota me koetamme osoittaa aivan turhanpäiväisille esineille, kun jokin tärkeä asia peloittaa meitä, kun jokin uusi, selittämätön tunne saa meissä vallan, tai kun jokin kauhistuttava ajatus äkkiä ryntää meidän aivoihimme ja vaatii meitä antautumaan. Hetken kuluttua mehiläinen lensi pois. Dorian näki, että se kätkeytyi kellokukan kupuun. Kukka näytti värähtelevän ja keijui sitten hiljalleen edes-takaisin.

- Estou à espera - gritou ele. - Entrem já. A luz agora está óptima. Não se esqueçam de trazer as bebidas.

Äkkiä maalari ilmestyi atelierin ovelle ja viittasi heitä sisään. He katsoivat toisiinsa hymyillen.

Levantaram-se e caminharam juntos. Duas borboletas verdes e brancas esvoaçaram rente a eles, e, na pereira ao canto do jardim, um tordo começou a cantar.

"Minä odotan teitä", hän huudahti. "Tulkaa sisään. Valo on aivan erinomainen, ottakaa lasit mukaanne."

- Suponho que está contente por me ter conhecido, Mr. Gray disse Lord Henry, olhando para ele.

- Sim, agora estou contente. Será que estarei para sempre?

He nousivat ja astuivat yhdessä tietä pitkin.

Kaksi vihreän ja valkoisen kirjavaa perhosta lensi heidän ohitsensa, ja päärynäpuussa puutarhan perällä alkoi rastas laulaa.

- Sempre! Que palavra horrível! Faz-me arrepios ouvi-la. As mulheres é que gostam muito de a usar. Conseguem destruir um romance de amor quando procuram fazê-lo durar para sempre. Além disso, é também uma palavra sem sentido. A única diferença entre um capricho e uma paixão para toda a vida é que o capricho dura um pouco mais.

"Te olette iloinen, mr. Gray, että olette tavannut minut", sanoi lordi
Henry katsoen häneen.

"Kyllä, nyt minä olen iloinen. Mutta saapa nähdä, iloitsenko siitä aina."

Ao entrarem no estúdio, Dorian Gray pousou a mão no braço de Lord Henry.

- Nesse caso, que a nossa amizade seja um capricho murmurou ele, corando pela sua ousadia, a seguir, subiu para o estrado e retomou a sua pose.

"Aina! Se on hirveä sana. Minua värisyttää joka kerta kun kuulen tuon sanan. Naiset niin mielellään sitä käyttävät. He pilaavat jokaisen romaanin kun he toivovat sen ikuisesti kestävän. Sillä sanalla sitä paitsi ei ole minkäänlaista tarkoitusta. Ainoa ero oikun ja koko elämän kestävän intohimon välillä on se, että oikku kestää hiukan kauemmin."

Lord Henry deixou-se cair num cadeirão de verga e quedou-se a observá-lo. O ruído provocado pelo roçar do pincel na tela era o único som a quebrar o silêncio, salvo quando, por vezes, Hallward recuava um pouco para poder apreciar o seu trabalho a uma certa distância. Nos raios oblíquos que entravam pela porta aberta dançava uma poalha dourada. O aroma carregado das rosas parecia pairar por sobre todas as coisas.

Cerca de um quarto de hora depois, Hallward interrompeu a pintura e fitou longamente Dorian Gray. Depois, olhou também demoradamente o quadro, mordiscando a extremidade de um dos seus enormes pincéis e franzindo as sobrancelhas.

Kun he astuivat sisään atelieriin, niin Dorian Gray laski kätensä lordi Henryn käsivarrelle. "Siinä tapauksessa olkoon meidän ystävyytemme vain oikku", hän mutisi punastuen omaa rohkeuttansa ja nousi sitten korotukselle asettuakseen asentoonsa. Lordi Henry heittäytyi suureen korituoliin ja katseli häntä. Ei kuulunut muuta ääntä kuin penselin rapinaa kankaalla, silloin-tällöin vain Hallward astui askeleen taakse ja katseli työtään etäämmältä. Tomuhiukkaset hyppelivät kullanhohtavissa auringonsäteissä, jotka viistosti laskeutuivat sisään avonaisesta ovesta. Ruusujen tukehduttava tuoksu täytti ilman.

- Acabei - exclamou, por fim. E, curvando-se, escreveu o seu nome em grandes letras a vermelhão no canto esquerdo da tela.

Neljännestunnin kuluttua Hallward lopetti työnsä, katseli kauan aikaa Dorian Graytä ja taas pitkän aikaa taulua, purren suuren pensselin vartta ja rypistäen kulmakarvojaan. "Se on aivan valmis", huudahti hän vihdoin ja piirsi punaisilla kirjaimilla nimensä taulun vasemmanpuoliseen nurkkaan.

Lord Henry aproximou-se e examinou o retrato. Era, de facto, uma obra de arte maravilhosa. A semelhança com o original era de igual modo extraordinária.

Lordi Henry astui hänen luokseen ja tarkasteli taulua. Se oli todellakin ihmeellinen taideteos ja erinomaisen muotoinen.

- Meu querido amigo, as minhas mais calorosas felicitações disse ele. - É o mais belo retrato dos tempos modernos. Venha ver, Mr. Gray.

"Rakas ystävä, minä onnittelen sinua sydämellisesti", sanoi hän. "Se on nykyajan hienoimpia tauluja. Mr. Gray, tulkaa tekin sitä katsomaan."

O jovem estremeceu, como se tivesse despertado de um sonho.

- Está realmente acabado? - murmurou, ao descer do estrado.

Nuorukainen sätkähti, ikäänkuin hän olisi unesta herännyt. "Onko se todellakin valmis?" hän mutisi laskeutuen alas korotukselta.

- Completamente - respondeu o pintor. - E você posou fantasticamente. Estou-lhe muitíssimo grato.

- Isso deve-se inteiramente a mim - interveio Lord Henry. Não é assim, Mr. Gray?

"Aivan valmis", sanoi maalari. "Ja tänään sinä seisoit aivan erinomaisesti. Minä olen hyvin kiitollinen sinulle."

Dorian não respondeu. Passou distraidamente diante do quadro e virou-se de frente para ele. Quando o viu, recuou e, por momentos, o rosto ruborizou-se-lhe de satisfação. Assomou-lhe aos olhos uma expressão de júbilo, como se se tivesse reconhecido pela primeira vez. Continuava imóvel e maravilhado, apercebendo-se vagamente de que Hallward estava a falar com ele, mas sem apreender o significado das palavras. A sensação da sua própria beleza surgiu-lhe como uma revelação. Nunca a sentira antes. Os elogios de Hallward pareceram-lhe sempre amáveis exageros provenientes da amizade que os unia. Escutara-os, rira-se deles e, depois, esquecera-os. Nunca haviam exercido nele qualquer influência. Depois, aparecera Lord Henry Wotton com o seu estranho discurso panegírico sobre a juventude e o prenúncio terrível da sua brevidade. Isso perturbara-o então, e agora, ao encarar o reflexo da sua beleza, toda a realidade da descrição acudiu-lhe subitamente ao espírito. De facto, havia de chegar o dia em que o rosto ficaria enrugado e mirrado, os olhos baços e sem cor, e a graciosidade das suas formas destruída e deformada. O vermelho vivo dos lábios desapareceria, e também o tom dourado do cabelo. A vida que teve, que Lhe criar a alma havia de desfigurar-Lhe o corpo. Iria tornar-se horrendo, hediondo e grosseiro.

"Se on kokonaan minun ansioni", katkaisi lordi Henry puheen. "Eikö totta, mr. Gray?"

Dorian ei vastannut, vaan astui huolettomasti muotokuvan eteen ja kääntyi sitä kohti. Nähdessään sen hän vetäytyi taaksepäin, ja hänen poskiinsa kohosi hetkeksi ilon puna. Riemu säteili myös hänen silmistänsä, ikäänkuin hän olisi nähnyt itsensä ensi kertaa. Hän seisoi liikkumatta ja ihmeissään, hämärästi aavistaen, että Hallward puhui hänelle, mutta ymmärtämättä mitä hän sanoi. Hänen oman kauneutensa tunne valtasi hänet äkkiä kuin ilmestys. Hän ei ollut koskaan ennen sitä käsittänyt. Basil Hallwardin imartelut olivat tuntuneet hänestä vain ystävän liioittelulta. Hän oli kuunnellut niitä nauraen ja unohtanut ne jälleen. Ne eivät olleet jättäneet mitään vaikutusta hänen luonteesensa. Silloin lordi Henry Wotton tuli veisaten ihmeellisen ylistyslaulun nuoruudesta ja lausuen julman varoituksen sen katoavaisuudesta. Se herätti hänet oikeaan aikaan, ja nyt kun hän katseli oman ihanuutensa varjokuvaa, selvisi hänelle äkkiä tuon kuvauksen todellisuus. Niin, päivä koittaisi kerran, jolloin hänen kasvonsa olisivat ryppyiset ja kuihtuneet, hänen silmänsä himmeät ja värittömät, hänen vartalonsa kumara ja kömpelö. Puna kalpenisi hänen huuliltaan ja kulta katoaisi hänen hiuksistansa. Sielu murtaisi hänen ruumiinsa. Hän muuttuisi julmaksi, vastenmieliseksi ja rumaksi.

Ao pensar nisso, uma dolorosa angústia, acutilante como uma faca, fez vibrar cada fibra delicada do seu ser. O azul dos olhos passou a cor de ametista, e cobria-o uma névoa de lágrimas. Tinha a sensação de que uma mão de gelo lhe pousara no coração.

Ajatellessaan sitä hän tunsi kovaa kipua, ikäänkuin häntä olisi veitsellä isketty, ja hänen herkät hermonsa värisivät. Hänen silmänsä synkkenivät tummiksi kuin ametistit ja peittyivät kyynelharsoon. Hänestä tuntui ikäänkuin jääkylmä käsi olisi laskeutunut hänen sydämelleen.

- Não gosta do retrato? - exclamou Hallward, por fim, um pouco melindrado com o silêncio do rapaz, sem compreender o significado desse silêncio.

"Eikö se miellytä sinua?" kysyi vihdoin Hallward, jota nuorukaisen äänettömyys hiukan loukkasi, voimatta ymmärtää mitä se tarkoitti.

- É claro que gosta - acudiu Lord Henry. - Quem não gostaria? É uma das coisas mais importantes da arte moderna. Dou por ele tudo o que me pedir, seja qual for o preço. Tem de ser meu.

"Tietysti se häntä miellyttää", sanoi lordi Henry. "Kukapa ei siitä pitäisi? Se on suurinta mitä nykyajan taide on luonut. Minä maksan sinulle siitä mitä ikänä haluat. Minun täytyy se saada."

- Mas ele não me pertence, Harry.

"Se ei ole minun omani, Harry."

- De quem é, então?

"Kenenkä sitten?"

- De Dorian, evidentemente - respondeu o pintor.

"Dorianin tietysti", vastasi maalari.

- Eis um homem de sorte!

"Onpa hänellä hyvä onni."

- Que tristeza! - murmurou Dorian Gray, continuando a fitar o retrato. - Que tristeza! Vou ficar velho, e horrível, e medonho. Mas este retrato permanecerá eternamente jovem. Precisamente como neste dia de Junho. Se pudesse dar-se o inverso! Ser eu eternamente jovem e o retrato envelhecer! Daria tudo para que isso acontecesse! Tudo o que há no mundo! Daria a própria alma!

"Kuinka surullista!" mutisi Dorian Gray, silmät yhä kiintyneinä muotokuvaan. "Miten haikeata! Minä vanhenen, tulen julmaksi, rumaksi. Mutta tämä kuva pysyy alati nuorena. Se ei koskaan tule tätä kesäpäivää vanhemmaksi… Jospa olisi päinvastoin! Jospa minä voisin pysyä aina nuorena ja kuva vanhentuisi! Siitä hyvästä minä antaisin vaikka mitä! Niin, ei mikään olisi minusta liian korkea hinta! Antaisin siitä vaikka sieluni!"

- Um acordo desses não Lhe conviria nada, Basil - exclamou Lord Henry, rindo. - Seria uma desgraça para o seu trabalho.

- Eu opor-me-ia veementemente, Harry - disse Hallward.

"Sellainen vaihtokauppa ei suinkaan olisi sinulle mieleen, Basil", sanoi lordi Henry nauraen. "Se uurtaisi liian syvät vaot sinun työhösi."

Dorian Gray voltou-se e olhou para ele.

"Minä nousisin kiihkeään vastarintaan, Harry", sanoi Hallward.

- Acredito que o faria, Basil. Você gosta mais da sua arte do que dos amigos. Para si, não passo de uma figura de bronze verde. Ou nem tanto.

Dorian Gray kääntyi häneen. "Sen kyllä uskon, Basil. Sinä rakastat taidettasi enemmän kuin ystäviäsi. Minä en merkitse sinulle enempää kuin vihreä bronssikuva. Tuskin niinkään paljon."

O pintor arregalava os olhos de espanto. Aquele modo de falar não tinha nada a ver com Dorian. O que teria acontecido? Ele parecia tão irritado. Tinha a cara afogueada e as faces escaldantes.

Maalari sätkähti hämmästyneenä. Nuo sanat eivät kuulostaneet Dorianin puheelta. Mitä oli tapahtunut? Hänhän näytti aivan suuttuneelta. Hänen kasvonsa punoittivat ja hänen poskensa paloivat.

- Sim - continuou ele -, para si, valho menos do que o seu Hermes de marfim, ou o seu Fauno de prata. Deles vai gostar sempre. E de mim, por quanto tempo irá gostar? Até aparecer a minha primeira ruga, suponho. Agora, sei que quando se perde a beleza, seja ela qual for, perde-se tudo. Isso foi o que o seu quadro me ensinou. Lord Henry Wotton tem toda a razão. A juventude é a única coisa que vale a pena ter. Quando eu verificar que estou a envelhecer, suicido-me.

Hallward empalideceu e agarrou-lhe a mão.

"Niin", jatkoi Dorian, "minä merkitsen sinulle vähemmän kuin sinun norsunluinen Hermeksesi tai hopeafaunisi. Ne pysyvät sinulle aina rakkaina. Kuinka kauan sinä välität minusta? Kunnes saan ensimäisen ryppyni, eikö niin. Minä tiedän nyt, että kun ihmisen kauneus katoaa, niin on samalla kaikki kadonnut. Sinun taulusi on sen minulle opettanut. Lordi Henry Wotton on aivan oikeassa. Kauneus yksin maailmassa on jonkun arvoista. Kun huomaan vanhenevani, niin minä otan itseni hengiltä."

- Dorian! Dorian! - gritou ele -, não fale assim. Nunca tive um amigo como você, nem nunca terei. Não tem ciúmes de coisas materiais, pois não? Você é muito mais belo do que qualquer dessas coisas!

Hallward kääntyi kalpeana hänen puoleensa ja tarttui häntä käteen kiinni. "Dorian! Dorian!" hän huudahti, "älä puhu tuolla tapaa. Minulla ei koskaan ennen ole ollut sinun kaltaistasi ystävää, enkä koskaan saa toista samankaltaista. Ethän sinä kadehti aineellisia esineitä, eikö totta? — sinä, joka olet niitä kaikkia kauniimpi!"

- Tenho ciúmes de tudo em que a beleza não morre. Tenho ciúmes do meu retrato que você pintou. Por que há-de ele conservar o que eu tenho de perder? Cada momento que passa rouba-me algo, e dá-o a ele. Ah, se acontecesse ao contrário! Se o retrato pudesse mudar, e pudesse eu ser sempre como sou agora! Por que é que você o pintou? Um dia ele vai desdenhar-me... desdenhar-me terrivelmente.

Os olhos arrasaram-se de lágrimas escaldantes, retirou a mão violentamente e, atirando-se para cima do divã, enterrou a cara nas almofadas, como se estivesse a rezar.

- Isto é obra sua, Harry - disse o pintor, amargamente.

Lord Henry encolheu os ombros.

- Este é que é o verdadeiro Dorian Gray. É só isso.

"Minä kadehdin kaikkia niitä, joiden kauneus ei katoa. Minä kadehdin tuota kuvaa, jonka minusta olet maalannut. Miksi se saa pitää sen, mikä minun on pakko kadottaa? Joka ainoa haihtuva hetki ryöstää minulta jotakin ja antaa sille. Oi, — jospa olisi vain päinvastoin! Jospa kuva voisi muuttua ja minä voisin pysyä alati tällaisena! Miksi sinä sen maalasit? Vielä kerran se minua pilkkaa — armottomasti pilkkaa!" Kuumat kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä. Hän vetäisi kätensä irti ja heittäytyi sohvalle peittäen kasvonsa tyynyihin, ikäänkuin rukoillen.

- Não. Não é.

- Se não é, que tenho eu a ver com isso?

"Tämän sinä olet tehnyt, Harry", sanoi maalari katkerasti.

- Você devia ter saído quando lhe pedi - sussurrou ele.

Lordi Henry kohautti olkapäitään. "Se on Dorian Grayn todellinen luonto — siinä kaikki."

- Eu fiquei quando você mo pediu - foi a resposta de Lord Henry.

"Sitä se ei ole."

"Jollei ole, niin mitä minulla on sen kanssa tekemistä?"

- Harry, não posso começar a discutir ao mesmo tempo com os meus dois melhores amigos, mas de vocês dois, foi você que me fez odiar a mais bela obra de arte que já fiz, e vou destruí-la. O que é senão apenas um pedaço de tela e cor? Não vou deixar que se venha interpor nas nossas três vidas e estragá-las.

"Sinun olisi pitänyt mennä silloin kun minä pyysin", mutisi Basil.

"Minä jäin sinun pyynnöstäsi", vastasi lordi Henry.

"Harry, minä en voi riidellä yhtä aikaa molempien parhaiden ystävieni kanssa, mutta te saatatte minut vihaamaan parasta teosta, minkä koskaan olen saanut aikaan, ja siksi minä sen tuhoan. Mitäpä muuta se olisi kuin kangaspalanen ja väriä? Minä en tahdo, että se pilaa meidän kaikkien elämän."

Dorian Gray levantou a sua cabeça loira da almofada e, de rosto pálido e os olhos com vestígios de lágrimas, olhou para o pintor, enquanto este se dirigia para a mesa de apoio, que se encontrava por baixo da alta janela de cortinas. Que fazia ele ali? Os seus dedos vasculhavam por entre a confusão de tubos de estanho e pincéis secos, à procura de alguma coisa. Lá estava ela, a comprida espátula com a sua lâmina fina de aço maleável. Finalmente, encontrara-a. Iria rasgar a tela. Abafando um soluço, o rapaz levantou-se de um salto, e, correndo para Hallward, arrancou-lhe da mão a espátula e arremessou-a para o fundo do atelier.

- Não, Basil, não! - gritou ele. - Seria um crime!

Dorian Gray kohotti kultaiset kutrinsa tyynyistä ja katsoi Basiliin kalpein kasvoin ja kyyneltynein silmin, kun tämä astui ikkunan vieressä olevan maalipöydän ääreen. Mitä hän aikoi tehdä? Hänen sormensa etsivät kiihkeästi jotakin tinatuubien ja kuivettuneiden pensselien joukosta. Niin, hän etsi pitkää palettiveistä, jonka terä oli ohutta, joustavaa terästä. Vihdoin hän sen löysi. Hän aikoi sillä puhkaista kankaan rikki.

Käheästi huudahtaen nuorukainen hyppäsi ylös sohvalta ja hyökäten Hallwardin luo hän riisti veitsen hänen kädestään ja heitti sen atelierin toiseen päähän. "Sinä et saa, Basil!" hän huusi. "Se olisi murha!"

- Fico satisfeito por, finalmente, você apreciar a minha obra, Dorian - disse o pintor, friamente, depois de se refazer da surpresa. - Nunca pensei que fosse apreciá-la.

"Olen iloinen että vihdoinkin annat työlleni arvoa, Dorian", sanoi maalari kylmästi toinnuttuaan hämmästyksestään. "Minä en luullut sinun sitä tekevän."

- Apreciá-la? Estou apaixonado por ela, Basil. Faz parte de mim mesmo. Sinto-o.

"Enkö panisi sille arvoa? Minähän rakastan sitä, Basil. Se on osa minusta itsestäni. Sen minä tunnen."

- Bem, assim que estiver seco, será envernizado, e emoldurado, e enviado para sua casa. Depois poderá fazer com ele o que quiser.

E, atravessando a sala, tocou a campainha para o chá.

- Vai tomar chá, por certo, Dorian? E você também, Harry? Ou opõe objecções a prazeres tão simples?

"No hyvä, heti kun olet kuiva, minä vernissaan sinut, panen sinut kehyksiin ja lähetän sinut kotiin. Sitten voit tehdä itselläsi mitä ikänä haluat." Ja hän astui lattian yli ja soitti teetä. "Sinä haluat kai teetä, Dorian? Ja kai sinäkin, Harry? Vai halveksitteko te niin yksinkertaista nautintoa?"

- Adoro prazeres simples - respondeu Lord Henry. - São o último refúgio dos complicados. Mas não gosto de cenas, a não ser no palco. Que indivíduos tão absurdos vocês os dois! Quem seria que definiu o homem como um animal racional! Foi a definição mais prematura que já se fez. O homem é muitas coisas, mas não é racional. Apesar de tudo, ainda bem que o não é, embora desejasse que vocês não discutissem por causa do quadro. Seria muito melhor que você me deixasse ficar com ele, Basil. É que este rapaz pateta não o quer, ao passo que eu quero-o mesmo.

"Minä ihailen yksinkertaisia nautintoja", sanoi lordi Henry. "Niihin monimutkaisen ihmisen täytyy lopulta turvautua..Mutta minä en pidä kohtauksista muualla kuin näyttämöllä. Mitä ihmeellisiä olentoja te molemmat olette! En muista kuka lie määritellyt ihmistä järkeväksi eläimeksi. Se ainakin oli liian nopea määritelmä. Ihminen on kaikkea muuta kuin järkevä, ja siitä minä olenkin hyvilläni. Mutta minä toivoisin ettette te riitelisi kuvasta. Paljoa parempi jos olisit antanut sen minulle, Basil. Tuo tyhmä poika ei sitä lainkaan tarvitse. Mutta minulle se olisi hyvin tarpeen."

- Se você deixar que alguém, sem ser eu, fique com ele, Basil, nunca lhe perdoarei! - exclamou Dorian Gray. - E não permito que me chamem pateta.

- Você sabe que o quadro lhe pertence, Dorian. Eu dei-lho antes de ele existir.

"Jos annat sen kelle muulle hyvänsä, Basil, kuin minulle, niin en suo sitä sinulle koskaan anteeksi!" sanoi Dorian Gray. "Enkä minä salli, että ihmiset sanovat minua tyhmäksi pojaksi."

- O senhor sabe muito bem que foi bastante pateta, Mr. Gray, e que, na realidade, não se opõe a que lhe lembrem que é extremamente jovem.

"Tiedäthän että kuva on sinun, Dorian. Minä lahjoitin sen sinulle jo ennenkuin sitä oli olemassakaan."

- Devia ter-me oposto vivamente esta manhã, Lord Henry.

- Ora esta manhã! O senhor começou a viver a partir dessa altura.

"Ja te tiedätte aivan hyvin olleenne hiukan tyhmä, mr. Gray, ettekä voi väittää mitään vastaan, kun teille muistutetaan että olette vielä varsin nuori."

Bateram à porta, e o mordomo entrou com um tabuleiro completo para o chá e pousou-o sobre uma pequena mesa japonesa. Ouviu-se um tilintar de chávenas e pires e o silvo de uma canelada chaleira georgiana. Um criado trouxe duas travessas de porcelana em forma de globo. Dorian Gray aproximou-se e serviu o chá. Os dois homens dirigiram-se indolentemente para a mesa e espreitaram o que havia por baixo das tampas.

"Tänä aamuna olisin voinut väittää sitä vastaan hyvinkin kiihkeästi, lordi Henry."

"Niin, tänä aamuna! Te aloitte vasta silloin elää."

Ovella kuului kolkutus ja palvelija tuli sisään kantaen täyteläistä teetarjotinta ja laskien sen pienelle japanilaiselle pöydälle. Kuului kuppien ja lautasten kilinää ja teekeittiön kohinaa. Nuori poika toi sisään kaksi pyöreää kiinalaista maljaa. Dorian Gray astui pöydän luo ja kaatoi teetä kuppeihin. Molemmat herrat astuivat hitaasti lähemmäksi ja tarkastelivat maljojen sisällystä.

- Vamos esta noite ao teatro - alvitrou Lord Henry. - Há, certamente, alguma coisa em cena em qualquer lado. Prometi jantar em casa do White, mas trata-se apenas de um velho amigo, por isso posso mandar-Lhe um telegrama a dizer que estou doente, ou que não posso ir por motivo de um compromisso posterior. Penso que seria uma desculpa bastante simpática: teria toda a surpresa da sinceridade.

- É uma maçada tão grande ter que vestir roupa de cerimónia - murmurou Hallward. - E, depois de as vestirmos, ficamos tão horríveis.

"Mennään tänä iltana teatteriin", sanoi lordi Henry. "Varmaan jossakin teatterissa on jotakin hyvää. Olen tosin luvannut syödä päivällistä Whitellä, mutta vain yhden vanhan ystävän kanssa. Voinhan lähettää hänelle sähkösanoman ja sanoa että olen sairas, tai että myöhempi sopimus estää minua tulemasta. Olisihan se sopiva puolustus, sillä siinä olisi suoruuden suloutta."

- De facto - respondeu Lord Henry, com ar sonhador -, o vestuário do século XIX é detestável. É tão sombrio, tão deprimente. O pecado é o único elemento realmente colorido que ficou na vida moderna.

- Você não devia falar assim na presença de Dorian, Harry.

"On niin vaivalloista pukeutua frakkiin", mutisi Hallward. "Ja kun on saanut sen niskaansa, niin se näyttää niin rumalta."

"Aivan niin", vastasi lordi Henry miettiväisesti, "yhdeksännentoista vuosisadan seurapuku on inhottava. Se on niin synkkä, niin painostava. Synti yksin on väririkasta meidän nykyaikaisessa elämässämme."

- Na presença de qual? Aquele Dorian que nos está a servir o chá, ou o do quadro?

"Sinun ei pidä puhua tuollaista Dorianin kuullen, Harry."

- Na presença de qualquer deles.

"Minkä Dorianin? Senkö joka kaataa meille teetä, vai senkö, joka kuvasta katsoo meihin?"

- Gostaria de ir ao teatro com o senhor, Lord Henry - disse o rapaz.

"Ei kummankaan."

- Então venha, e você vem também, Basil, não vem?

"Minä lähtisin mielelläni teidän kanssanne teatteriin, lordi Henry", sanoi nuorukainen.

- Na verdade, não posso ir. É melhor não ir. Tenho muito trabalho a fazer.

"Sitten te lähdette; ja sinäkin tulet, Basil, eikö totta?"

- Bem, então vamos só nós os dois, Mr. Gray.

"En todellakaan voi. Minulla on niin paljon työtä."

- Gostaria imenso.

"No niin, me menemme sitten kahden, mr. Gray."

O pintor procurou dominar-se, e, de chávena na mão, dirigiu-se para o retrato.

"Suurimmalla mielihyvällä."

- E eu vou ficar com o verdadeiro Dorian - disse ele, com tristeza.

Maalari puri huultaan ja astui kuppi kädessä taulun luo. "Minä jään kotiin oikean Dorianin kanssa", hän sanoi surullisesti.

- Esse é o verdadeiro Dorian? - exclamou o original do retrato, encaminhando-se para ele. - Sou realmente assim?

"Tuoko on oikea Dorian?" huudahti muotokuvan originaali hyökäten hänen luokseen. "Olenko todellakin tuon näköinen?"

- É. Você é exactamente assim.

"Olet; sinä olet aivan tuon näköinen."

- Maravilhoso, Basil!

"Kuinka ihmeellistä, Basil!"

- Pelo menos, parece-se com ele na aparência. Mas este nunca se modificará - disse Hallward, suspirando. - E isso já é alguma coisa.

"Ainakin sinä ulkomuodoltasi olet tuon näköinen. Mutta kuva ei koskaan muutu", huokasi Hallward. "Se on sentään jotakin."

- Que importância exagerada se dá à fidelidade! - exclamou Lord Henry. - Ora, mesmo no amor, é simplesmente uma questão da fisiologia. Não tem nada a ver com a nossa própria vontade. Os jovens querem ser fiéis, e não o são, os velhos querem ser infiéis, e não o conseguem. E está tudo dito.

"Mitä melua ihmiset pitävät uskollisuudesta!" huudahti lordi Henry. "Yksin rakkaudessakin se on vain psykologinen kysymys. Se ei ole missään tekemisessä meidän tahtomme kanssa. Nuoret ihmiset tahtovat olla uskollisia, mutta eivät kykene. Vanhat ihmiset tahtovat olla uskottomia, eivätkä voi kuitenkaan. Muuta ei juuri voi sanoa."

- Não vá ao teatro esta noite, Dorian - pediu-lhe Hallward.

- Fique e jante comigo.

- Não posso, Basil.

"Älä mene teatteriin tänä iltana, Dorian", sanoi Hallward. "Jää minun luokseni päivällisille."

- Porquê?

"Minä en voi, Basil."

- Porque prometi a Lord Henry Wotton que iria com ele.

"Minkä vuoksi?"

- Ele não irá gostar mais de você só por cumprir as promessas. Ele mesmo nunca cumpre as que faz. Peço-Lhe que não vá.

Dorian Gray riu-se e fez que não com a cabeça.

"Sentähden että lupasin mennä lordi Henry Wottonin kanssa."

"Ei hän pane sinuun sen enempää arvoa vaikka pidätkin lupauksesi. Itse hän aina rikkoo omansa. Minä pyydän ettet menisi."

- Suplico-lhe.

Dorian Gray nauroi pudistaen päätään. "Minä rukoilen sinua."

O rapaz hesitou e olhou em direcção a Lord Henry, que, do lugar onde se encontrava, junto à mesa de chá, observava-os, com um sorriso divertido.

Nuorukainen epäili ja silmäsi lordi Henryyn, joka tarkasteli heitä pilkallisesti hymyillen teepöydän luota.

- Tenho de me ir embora, Basil - respondeu ele.

"Minun täytyy, Basil", hän vastasi.

- Muito bem - disse Hallward, depois foi colocar a sua chávena no tabuleiro. - Já é tarde, e, como você tem que mudar de roupa, seria melhor não perder tempo. Adeus, Harry. Adeus, Dorian. Venha ver-me em breve. Venha amanhã.

"No niin", sanoi Hallward ja astui pöydän luo laskien kuppinsa tarjottimelle. "On jo myöhäistä, ja koska teidän täytyy vielä pukeutua, niin ei teillä ole enää aikaa hukata. Hyvästi, Harry. Hyvästi, Dorian. Tule pian käymään. Tule huomenna."

- Com certeza.

"Tietysti."

- Não se vai esquecer?

"Ethän vain unohda?"

- Não, claro que não - exclamou Dorian.

"Tietysti en", sanoi Dorian.

"Kuules … Harry!"

- E.. você, Harry!

"Niin, Basil!"

- Diga, Basil.

- Lembre-se do que Lhe pedi, quando estávamos esta manhã no jardim.

"Pidä mielessäsi mitä minä sanoin sinulle tänä aamuna puutarhassa."

"Minä en muista sitä enää."

- Já me esqueci.

"Minä luotan sinuun."

- Olhe que confio em si.

- Quem me dera poder confiar em mim mesmo - disse Lord Henry, rindo. - Vamos, Mr. Gray, o meu cabriolé está lá fora, e posso deixá-lo em casa. Adeus, Basil. Foi uma tarde muito interessante.

"Minä toivoisin, että voisin itse luottaa itseeni", sanoi lordi Henry nauraen. "Tulkaa, mr. Gray, minun vaununi odottavat ulkopuolella ja minä voin saattaa teidät ensin kotiin. Hyvästi, Basil. Tämä iltapuoli on ollut hyvin hauska."

Logo que a porta se fechou quando eles saíram, o pintor atirou-se para um sofá, e uma expressão sofrida surgiu-lhe no rosto.

Kun ovi sulkeutui heidän jälkeensä, niin maalari heittäytyi sohvalle ja hänen kasvoillensa kohosi kärsivä ilme.