Read synchronized with  Chinese  English  Portuguese  Russian  Spanisch 
Ylpeys ja ennakkoluulo.  Jane Austen
Luku 61. LXI LUKU.
< Prev. Chapter  |  Next Chapter >
Font: 

Riemullinen oli rva Bennetin äidinsydämelle se päivä, jolloin hän pääsi eroon molemmista ansiokkaimmista tyttäristään. Voi arvata, miten ihastuneena hän sen jälkeen vieraili rva Bingleyn luona ja puheli rva Darcyn mahtavuudesta.

Hra Bennet kaipasi kipeästi toista tytärtään; ja tämä ikävä karkoitti hänet kotoaan matkoille paljon useammin kuin hänen tapanaan oli ennen ollut. Hänen suurimpana ilonaan oli tulla tupsahtaa Pemberleyhin, kun siellä vähimmin tiedettiin häntä odottaa.

Hra Bingley ja Jane asuivat Netherfieldissä vain vuosikauden. Niin läheinen naapuruus Longbournin ja Merytonin kanssa ei ollut oikein mieluisa edellisen säveälle luonteenlaadulle eikä jälkimmäisen hellälle sydämelle. Bingleyn sisarten entinen rakkain mielitoive tuli toteutetuksi — hän osti erään tilan Derbyshirestä, niin että Janella ja Elizabethilla oli vain kolmisenkymmenen mailin matka ajettavana päästäkseen lisäämään toistensa onnea.

Wickhamin parilta Elizabeth sai vastaanottaa seuraavan Lydian kirjoittaman onnittelukirjeen:

"Rakas Lizzy. — Toivotan sinulle onnea. Jos rakastat herra Darcya puoleksikaan niin paljon kuin minä rakastan herttaista Wickhamiani, niin sinun täytyy todellakin olla hyvin onnellinen. Hyvin hauskaa oli kuulla, että sinusta on tullut niin rikas; jollei sinulla ole rahoillesi muita reikiä, niin voithan muistaa meitä. Minä olen varma, että Wickhamia suuresti miellyttäisi tuomarinvirka; enkä luule muutenkaan, että me jaksamme tulla toimeen ilman vierasta apua. Kuulustele, ole kiltti, jostakin paikkaa, josta olisi tuloja pari-kolmesataa puntaa vuodessa; mutta älä kuitenkaan mainitse tästä herra Darcylle, jollei se ole sinulle mieluista. — Sinun j.n.e."

Sattui käymään niin, ettei esitys ollut Elizabethille lainkaan mieluinen; ja vastineessaan hän koetti mahdollisimman lievässä muodossa tehdä ainaiseksi lopun tämänlaisista toiveista. Mutta mitä muuta apua hänen vallassaan oli antaa, lähemmin sanoen säästämällä omista käyttövaroistaan, sitä hän ahkerasti lähetteli sisarelleen. Hänelle oli aina ollut selvää, että Wickhamin tulot eivät mitenkään riittäisi ylläpitämään kahden niin tuhlaavaisen ihmisen elämää; ja että aina kun he muuttivat majapaikkaa, sai joko hän tai Jane varmasti odottaa heidän maksamattomia laskujaan suoritettavikseen.

Vaikka Darcy ei koskaan suostunut vastaanottamaan lankoaan vieraaksi Pemberleyhin, auttoi hän kuitenkin Elizabethin mieliksi häntä eteenpäin ammatissaan. Lydia sen sijaan toisinaan vieraili heillä, sillä aikaa kuin hänen miehensä hoiteli terveyttään Lontoossa tai Bathin kylpylässä; ja Bingleyn perheessä molemmatkin puolisot olivat niin ahkeria ja pitkäaikaisia vieraita, että yksin Bingleynkin rajaton suopeus joutui lähelle räjähtämiskohtaa ja hän rohkaisihe mainitsemaan vaimolleen, että pian hän antaisi vierailleen viittauksen matkaan laittautumisesta.

Pemberley oli nyt vakituisesti Georgianan koti; ja kälyjen välille muodostui sellainen sisaruussuhde, jota Darcy oli toivonutkin. Nuoresta ujosta tytöstä Elizabeth oli maailman ihmeellisin nainen, vaikka hän alussa säikähtyi siitä vilkkaasta, hänen mielestään miltei uhittelevan leikillisestä sävystä, millä tämä kohteli hänen veljeään, jota kohtaan hän itse tunsi miltei pelokasta kunnioitusta. Hänen nuori sielunsa sai nyt herätteitä, jotka muuten tuskin koskaan olisivat langenneet hänen tielleen. Elizabethin esimerkistä ja opetuksista hän tuli käsittämään, että vaimolla on mieheensä nähden paljon suurempia vapauksia kuin mitä veli sallii kymmentä vuotta nuoremman sisarensa milloinkaan osoittaa häntä kohtaan.

Lady Catherine sydäntyi tietysti suuresti sisarenpoikansa hänen mielestään tuiki järjettömästä naimiskaupasta; ja vastatessaan Darcyn kirjeeseen hän luontaisella suorasukaisuudellaan ilmaisi mielipahansa niin jyrkässä muodossa, että kaikki kanssakäyminen molempien perheiden välillä tyrehtyi joksikin aikaa. Mutta aikaa myöten Darcy vaimonsa kehoituksesta suostui unohtamaan tätinsä sotaisan sävyn ja pyrki rakentamaan jälleen sovintoa hänen kanssaan; ja jonkun aikaa vikuroituaan täti antoikin perään, joko todellisesta kiintymyksestä sisarenpoikaansa tahi pelkästä uteliaisuudesta päästä näkemään, kuinka tämän halpasäätyinen vaimo kykeni käyttäytymään ison herraskartanon emäntänä. Hän suostui todella käymään tervehtimässä heitä, välittämättä yhtään Pemberleyn ylväitä metsiä kohdanneesta häväistyksestä.

< Prev. Chapter  |  Next Chapter >