Read synchronized with  Chinese  English  Portuguese  Russian  Spanisch 
Ylpeys ja ennakkoluulo.  Jane Austen
Luku 38. XXXVIII LUKU.
< Prev. Chapter  |  Next Chapter >
Font: 

Lauantaiaamuna Elizabeth ja hra Collins sattuivat tulemaan aamiaispöytään vähän ennen toisten tuloa; ja jälkimmäinen käytti tilaisuutta lausuakseen lähtevälle vieraalleen kohteliaat kiitoksensa.

"En tiedä, rakas neiti Elizabeth", hän sanoi, "onko rouva Collins jo ilmaissut teille kiitollisuutensa ystävällisen vierailunne johdosta; mutta minä olen varma, että te ette voi lähteä talostamme saamatta tuta meidän tunteitamme. Teidän seurastanne on meille ollut paljon hupia ja etua, siitä pyydän teidän olemaan vakuutettu. Tiedämmehän kyllä, kuinka vähän matalassa majassamme on sellaista, mikä voi viehättää vierasta. Meidän yksinkertaiset elämäntapamme, pienet huoneemme, harvalukuiset palvelijamme ja eristyneisyytemme suuresta maailmasta saattavat tehdä Hunsfordista perin yksitoikkoisen sopen teidän tapaisellenne vilkkaalle nuorelle neidille; mutta minä toivon teidän uskovan meidän kiitollisuuteemme ja olevan vakuutettu, että olemme tehneet kaiken voitavamme estääksemme teitä liiaksi ikävystymästä täällä ollessanne."

Elizabeth ilmaisi innokkain sanoin tyytyväisyytensä ja kiitollisuutensa. Hän oli viettänyt nämä kuusi viikkoa varsin rattoisasti, ja seurustelu Charlotten kanssa ja kaikki hänelle osoitettu kohteliaisuus oli mitä suurimmasti ilahduttanut häntä. Hra Collins oli tyytyväinen tähän vakuutukseen ja jatkoi juhlallisesti hymyillen:

"Kovin olen iloinen kuullessani, että aika ei ole käynyt täällä teille pitkäksi. Me olemme varmastikin tehneet parhaamme teitä hauskuttaaksemme; ja kun meillä on ollut onni tutustuttaa teidät mitä jaloimpaan seurapiiriin, niin luulenpa voivani imarrella itseäni varmuudella, ettei vierailunne Hunsfordissa ole ollut erin masentava. Suhteemme Lady Catherinen perheeseen on todella erinomainen etu ja siunaus, jollaisesta vain harvain on suotu kerskailla. Te olette nähnyt, kuinka kiinteä tuo suhde on ja kuinka ahkerasti meidän on sallittu seurustella Rosingsissa. Totta puhuen minun täytyy tunnustaa, että — mitkä tukaluudet halpaan pappilaamme muuten liittyvätkin — kukaan ei voisi kieltäytyä siinä asumasta saadessaan meidän tavallamme olla läheisessä tuttavuudessa seudun valtaperheen kanssa."

Sanat olivat aivan riittämättömät tulkitsemaan hänen liikutettuja tunteitaan; ja hänen oli pakko lähteä astelemaan ympäri huonetta, ennenkuin kykeni jatkamaan puhettaan:

"Te voitte todellakin, rakas serkku, viedä meistä Hertfordshireen mitä suotuisimpia viestejä. Ainakin imartelee mieltäni vakaumus, että teillä on täysi syy siihen. Olettehan saanut joka päivä itse havaita Lady Catherinen erinomaista huomaavaisuutta vaimoani kohtaan; ja kaiken kaikkiaan uskallan luottaa siihen, ettei ystävättärenne ole tehnyt avioliitossaan huonoa valintaa — mutta minun sallittanee vaieta tämän asian suhteen. Sallikaa minun vain toivoa, rakas neiti Elizabeth, että kaikesta sydämestäni toivoisin teidänkin joutuvan yhtä onnekkaaseen avioliittoon. Kallis Charlotteni ja minä ajattelemme aivan samalla tapaa kaikista asioista. Meidän luonteissamme ja käsitystavoissamme vallitsee vallan merkillinen yhdenmukaisuus. Kohtalo näkyy todella luoneenkin meidät toisiamme varten."

Elizabeth voi ainoastaan vakuuttaa, että sellainen yhdenmukaisuus varmastikin takasi asianomaisille mitä suurinta onnea. Mutta hän ei kuitenkaan murhettunut siitä, että ystävättären tulo lopetti enemmän kuvauksen tästä sopusointuisasta avioelämästä. Charlotte parka! Raskasta oli jättää hänet yksin noin typerän ja itserakkaan miehen kanssa. Mutta hänhän oli valinnut osansa avoimin silmin, ja vaikka hän surikin vieraittensa lähtöä, ei hän pyytänyt heidän sääliään. Hänen kotinsa ja taloutensa, seurakuntalaisensa ja kanatarhansa eivät vielä olleet kadottaneet ensimmäistä viehätystään hänen silmissään.

Vihdoin saapuivat vaunut, matkatavarat köytettiin niiden perään ja eväskääröt työnnettiin sisään. Ystävättärien otettua toisiltaan hellät jäähyväiset saattoi hra Collins Elizabethin tielle. Autettuaan hänet ja Marian vaunuihin hän äkkiä tyrmistyi muistaessaan, että lähtijät olivat kokonaan unohtaneet lähettää terveisiä Rosingsin vallasväelle.

"Mutta", hän lisäsi, "tietystikin te haluatte lähettää meidän kauttamme alamaiset kiitoksenne kaikesta heidän puoleltaan saamastanne ystävällisyydestä."

Elizabethilla ei ollut mitään sitä vastaan; vaunujen ovi lyötiin kiinni ja hevoset lähtivät patistamaan.

"Hyvä isä sentään!" huudahti Maria lyhyen äänettömyyden perästä, "minusta tuntuu, että olemme olleet täällä vain pari päivää; ja kuinka paljon kuitenkin on tällä aikaa tapahtunut!"

"Paljonpa tosiaankin!" huudahti hänen matkatoverinsa sydämessään.

"Mehän olemme syöneet päivällistä Rosingsissa yhdeksän kertaa, ja sen lisäksi juoneet siellä kahdesti teetä. Kuinka paljon minulla onkaan kotona kerrottavana!"

"Ja kuinka paljon minulla onkaan salattavana!" lisäsi Elizabeth itsekseen.

Matka sujui mainittavitta tapahtumitta; ja muutaman tunnin kuluttua Hunsfordista lähdettyä he saapuivat hra Gardinerin asuntoon, missä heidän oli määrä viipyä muutamia päiviä.

Jane näytti voivan hyvin, mutta Elizabeth ei päässyt paljoakaan tutkistelemaan hänen mielentilaansa tädin heille hankkimilta monilta huvituksilta. Mutta Janehan seuraisi mukana Longbourniin, ja siellä heillä olisi kylliksi aikaa purkaa toisilleen sydämensä.

Hänen oli kuitenkin työläs odottaa kotiinpaluuta kertomatta sisarelleen hra Darcyn kosinnasta. Sellaisen tiedonannon valmistama yllätys ja oma muuttunut käsityksensä tuon miehen luonteesta olivat todellakin kylliksi väkevät houkuttelemaan avomielisyyteen; mutta siitä esti häntä kuitenkin epätietoisuus, kuinka paljon hän asiasta oikein ilmoittaisi Janelle, sekä pelko, että tämä kuulemansa johdosta johtuisi ajattelemaan Bingleytä ja senvuoksi murehduttamaan mieltänsä.