Read synchronized with  English  Romanian  Russian  Spanisch 
Prinssi ja kerjäläispoika.  Mark Twain
Luku 34. LOPPUPÄÄTÖS.
< Prev. Chapter  |  Next Chapter >
Font: 

Kaikkien palkka maksetaan.

Kun käsittämättömät salaisuudet kaikki olivat selvinneet, tuli vihdoinkin päivän valoon Hugh Hendonin tunnustuksen kautta, että hänen vaimonsa ainoastaan Hugh'in käskystä oli kieltänyt ja jättänyt tunnustamatta Miles'in tuona päivänä Hendon Hall'issa — käsky, jota kannatti ja vahvisti se täydelleen uskottu vakuutus Hugh'in puolelta, että ellei lady Edith selittänyt Miles Hendonin hänelle tuntemattomaksi ja pysynyt tässä vakuutuksessaan, hän, Hugh, tappaisi vaimonsa; jonka perästä Edith oli sanonut: "ota henkeni, en pane arvoa siihen — enkä minä kiellä Miles'iä". Tähän oli Hugh vastannut tahtovansa säästää lady Edith'in, mutta murhauttaa salassa Miles'in! Se oli ratkaissut asian; vaimo parka oli antanut sanansa ja pysynyt siinä.

Hugh'ia ei kenkään syyttänyt hänen uhkauksistaan tai veljensä tilusten tai arvonimen varkaudesta, koska ei hänen vaimonsa eikä veljensä tahtoneet todistaa häntä vastaan — ja kosk'ei edellinen olisi saanutkaan sitä tehdä, vaikka olisi tahtonutkin. Hugh hylkäsi vaimonsa ja muutti mannermaalle, jossa hän pian sen jälkeen kuoli; ja hänen leskensä kanssa meni Kentin uusi kreivi naimisiin. Suuret juhlallisuudet ja tuliaiset vietettiin Hendon'in kylässä, kun vastanainut pariskunta ensimmäisen kerran tuli sen Hall'iin.

Tom Cantyn isää ei enää koskaan kuulunut, ei näkynyt.

Kuningas etsitti sen maamiehen, joka oli polttomerkitty ja myyty orjaksi, antoi raastaa hänet olosta ja elämästä ryövärijoukossa ja pani hänet ansaitsemaan leipänsä rehellisellä tavalla.

Samaten vapautti kuningas vanhan lakimiehen varkaudesta ja luovutti hänen sakkonsa. Hän laitatti hyvän kodin ja elatuksen niiden kahden baptistivaimon tyttärille, joiden hän näki palavan roviolla, ja toimitti runsaan rangaistuksen sille virkailijalle, joka oli niin ansaitsemattomasti ruoskinut Hendon'ia.

Hän pelasti hirsinuorasta sen nuorukaisen, joka oli ottanut kiinni karanneen haukan, sekä samaten vaimon, joka oli näpistänyt vaatepalasen eräältä kutojalta; mutta sitä vastoin hän myöhästyi pelastaaksensa sen miehen hengen, joka oli tappanut eläimen kuninkaallisessa puistossa.

Hän osoitti suosiota tuomarille, joka oli ollut myötätuntoinen hänelle silloin, kun häntä syytettiin porsaan varastamisesta, ja hänellä oli ilo nähdä miten tämä laupias mies yhä nousi yleisessä kunnioituksessa ja tuli arvoisaksi mieheksi.

Niin kauvan kun kuningas eli, oli se hänen riemujaan, kun hän sai kertoa seikkailuistaan aina siitä hetkestä asti, kun vahtimies ajoi hänet pois palatsin portista, siihen sydänyöhön saakka, kun hän, kätkeytyneenä kiirehtivien työmiesten joukkoon, onnistui hiipimään sisään Westminster Abbey'hin ja kätkeytymään Tunnustajan hautaholviin, missä hän nukkui niin sikeästi ja pitkään seuraavana päivänä, että hän oli jäämäisillään pois koko kruunausjuhlasta. Hän sanoi, että näiden tapausten kertominen niin useasti lähinnä tarkoitti sitä, että ne pysyisivät hänen muistissaan ja hänen kansansa siis saisi hyötyä niiden hedelmistä. Ja niin hän myös aina kertoisi niistä, niin kauvan kun hän eläisi, ja tämä pitäisi nuo surulliset tapaukset tuoreina hänen muistissaan, ja laupeuden lähde pulppuisi aina hänen sydämmestään.

Miles Hendon ja Tom Canty pysyivät kuninkaan ystävinä koko hänen lyhyen hallituksensa aikana ja surivat häntä vilpittömästi hänen kuoltuaan. Oivallinen Kent'in kreivi oli liian hienotunteinen nauttiakseen kaikissa tiloissa erityistä etuoikeuttaan; mutta hän käytti sitä kaksi kertaa ennen muuttoaan tästä maailmasta — kerran kuningatar Maryn noustessa valtaistuimelle ja kerran kuningatar Elisabethin. Eräs hänen jälkeläisensä käytti sitä Jaakko I:n noustessa samalle istuimelle. Ennenkun hänen poikansa ryhtyi sitä nauttimaan oli lähes neljännes vuosisataa mennyt umpeen ja "Kentien privilegio" melkein hälvennyt ihmisten muistista. Kun sentähden Kentin kreivi siltä ajalta ilmestyi Kaarlo I:n ja hänen hovinsa eteen ja istui alas kuninkaansa läsnä-ollessa, saadakseen sukunsa oikeuden vahvistetuksi ja ikuistetuksi, oli hämmästys ja harmi suuri! Mutta asia selvitettiin pian, ja etuoikeus vahvistettiin. Viimeinen kreivi tästä suvusta kaatui sodassa Cromwellin aikana, paljastaen miekkansa kuninkaan puolella, ja tämä oudonlainen etuoikeus loppui häneen.

Tom Canty eli hyvin vanhaksi mieheksi valkoisine, kunnianarvoisine suortuvineen ja ulkonäköineen muuten, joka kaikin puolin tarjosi kunnioitusta. Ja kunnioitusta saavutti hän koko elinaikanaan, johon vaikutti sekin, että hän aina esiintyi omituisessa puvussaan, joka muistutti ihmisiä siitä, että hän "aikoinaan oli kuninkaan valtaa harjoittanut". Missä ikinä hän näyttäytyikin, väistyi väkijoukko syrjään antaen hälle tietä ja kuiskaten toinen toiselleen: "Lakki päästä, kuninkaan suosikki tulee!" — ja niin he tervehtivät häntä ja saivat palkkioksi hänen ystävällisen hymyilynsä — ja siihen pantiinkin arvoa, sillä olipa hänen historiansa kunniakas.

Niin, kuningas Edvard VI eli ainoastaan muutamat vuodet, mutta hän eli ne kunnialla. Useasti kyllä, kun joku korkeavirkainen pappismies, joku kruunun loistava vasalli teki muistutuksia hänen lauhkeuttansa vastaan ja sanoi, että se ja se lakimääräys, jota hän aikoi lieventää, oli kyllin suopea tarkoitukseensa eikä aiheuttanut mitäkään kärsimyksiä tai sortoa, silloin käänsi nuori kuningas surumieliset, sielukkaat, suuret silmänsä, joista laupeus levisi häntä vastaan ja vastasi —

"Mitä tiedät sinä kärsimyksistä ja sorrosta? Minä ja mun kansani tiedämme, vaan sinä et."

Edvard VI:n hallitus oli erittäin lempeä näille tuimille ajoille. Nyt, kun sanomme hänelle jäähyväiset, pitäkäämme tämäkin muistissamme hänelle kiitokseksi.

Viiteselitykset:

[1] Nykyajan Englannissa ovat ikkunat lykättävät ylös alas.

[2] Kristuksen vierasmajassa — Christ's Hospital — ei alkuansa ollut mitään koulua; sen työnä oli vain ottaa huostaansa orpolapsia kaduilta, antaa heille suojaa, elatusta ja vaatteita. Timb'in Curiosities of London.

[3] Tämän hallituksen (Henrik VIII) loppupuoleen saakka ei viljelty salaatia, porkkanoita, nauriita tai muita syötäviä juuriaineksia Englannissa. Se vähäinen määrä, mitä nautittiin näitä kasviksia, tuotiin maahan Hollannista ja Flandersista. Kuningatar Katarina oli, kun hän halusi vähän salaatia, pakoitettu lähettämään sinne sanansaattajan asian alkain. Hume'n History of England.

[4] Jos Henrik VIII olisi elänyt muutamia tuntia kauvemmin, olisi hänen käskynsä herttuan surmaamiseksi pantu toteen. Mutta kun sanoma saapui Toweriin, että kuningas itse oli kuollut viime yönä, kieltäytyi linnan päällikkö noudattamasta käskyä; eikä olisi ollut soveliasta Neuvoskunnalle alkaa uutta hallitusta toimeenpanemalla kuolemanrangaistusta, johon kuningaskunnan jaloin aatelismies oli tuomittu niin väärän ja tirannillisen käskyn kautta. Hume'n History of England.

[5] Paronetti — baronet — on aatelismies baron'in (vapaaherran) ja knight'in (ritarin) välillä. Barones minores (pienemmät vapaaherrat, baronetit) eivät, niinkuin lordit, synnyltään saaneet olla Parlamentin ylihuoneen istunnoissa äänestämässä.

[6] Kingsale'n lordit, jotka ovat de Courcy'n jälkeläisiä, nauttivat vielä tänä päivänäkin tätä kummallista etuoikeutta.

[7] Hume.

[8] Hume.

[9] Jaakko I:llä ja Kaarle II:lla oli pieninä ollessaan piiskapojat, jotka ottivat selkäänsä heidän puolestaan, kun he itse tekivät virheitä opetustunneilla. Minä olen sentähden uskaltanut varustaa pienelle prinssillenikin yhden semmoisen.

[10] Leigh Hunt'in teos "The Town", sivu 408.

[11] "Päämies" käyttää tässä varkaiden kieltä, jonka kautta sanat oikeastaan soivat toisin.

[12] Katso "The English Rogue". London, 1665.

[13] Vanha kirja The English Rogue tekee tämän hullunkurisen rajoituksen: above the value of thirteen pence ha' penny.

[14] Tekijä osoittaa eri muistutuksessa nämä ja muut tässä luvussa mainitut rankaisutavat laillisiksi mainiten lähteenä toht. J. Hammond Trumbull'in teoksen: Blue Laws, True and False.

[15] Ks. Hume'n England.

[16] Englannin, joista 7 menee yhteen suomalaiseen.

[17] "Christ's Hospital", köyhäin orpolapsien kasvatuslaitos Lontoossa, jonka suunnitelma lujentui kuningas Edvard VI:n kautta, on laskenut ulos oppilaita, joista monta on saavuttanut maailman maineen, kuten esim.: Josua Barnes (Anakreon ja Euripides kirjailijain tulkitsija); Jeremias Markland (kuuluisa kirjallisuuden, erittäinkin kreikkalaisten mestariteosten tutkija); Samuel Richardson (novellien kirjoittaja); Thomas Mitchell (Aristofaneksen kääntäjä); Thomas Barnes (Times-lehden monivuotinen toimittaja); Coleridge, Camden y.m.

< Prev. Chapter  |  Next Chapter >