Read synchronized with  English  Romanian  Russian  Spanisch 
Prinssi ja kerjäläispoika.  Mark Twain
Luku 16. KUUDESTOISTA LUKU.
< Prev. Chapter  |  Next Chapter >
Font: 

Juhlapäivälliset.

Päivällistunti lähestyi — ja kummallista kyllä, tuotti ajatus niistä hyvin vähän mielihaikeaa Tomille, pelkoa tuskin ollenkaan. Aamupäivän tapaukset olit ihmeellisesti kärjentäneet hänen luottamustaan itseensä. Tuo pieni tuhkapöperö oli jo, neljän päivän tottumuksen perästä, paremmin perehtynyt vieraaseen ylistupaansa, kuin täysikasvanut ihminen olisi sen tehnyt kuukaudessa. Lapsen mukautuvaisuus vieraisiin oloihin ei ole koskaan sattuvammin todistettu.

Rientäkäämme nyt yhdessä muutamien valittujen kanssa suureen juhlasaliin ja heittäkäämme silmäys ympärillemme siellä, sillaikaa kuin Tom tehdään valmiiksi upeaa toimitusta varten. Se on lavea sali kullatuine patsaineen ja seinäpylväineen ja maalatuine seinineen ja kattoineen. Oven pielessä seisoo pitkiä kaartilaisia, jotka ovat liikkumattomat kuin patsaat ja puetut rikkaisiin ja koreihin pukuihin, käsissä partuskat. Korkealla parvella, joka ympäröi koko salin, sijaitsee soittokunta sekä sullottu joukko porvareja, molempia sukupuolia, loistavissa puvuissa. Keskellä huonetta, kohoitetulla lavalla, on Tomin pöytä. Mutta nyt jätämme sananvuoron vanhalle kronikoitsijalle:

"Eräs herra astuu saliin, kantaen sauvaa, ja heti hänen perästään toinen herra, kantaen pöytäliinaa, jonka he, polvistuttuansa kolme kertaa syvimmällä kunnioituksella, levittivät pöydälle ja laskeuduttuansa taasen polvilleen, vetäytyvät takaisin; sitten tulee kaksi muuta; toisella on taasen sauva toinen kantaa suolasalkkaria, tallrikkia ja leipää; polvistuttuansa, niinkuin edellisetkin tekivät, ja asetettuansa pöydälle mitä heillä oli muassaan, vetäytyvät hekin takaisin samoilla juhlamenoilla kuin ensimmäiset; lopuksi tulee kaksi aatelismiestä, loistavissa puvuissa, toinen kantaen makuveistä kädessään; ja nämä, kumarrettuaan kolme kertaa miellyttävimpään tapaan, lähestyvät pöytää ja hierovat sitä leivällä ja suolalla, aivan yhtä suurella kunnioituksella kuin jos kuningas olisi läsnä".[10]

Tähän päättyivät juhlalliset valmistukset. Nyt kuuluu kaukaa kaikuvista käytävistä torven ääni ja hämärä huuto: "Tie auki kuninkaalle! Tie auki kuninkaan ylhäiselle majesteetille!" Nämä äänet toistetaan monta kertaa — tulevat yhä lähemmälle — lopuksi kajahtaa torvensoitto melkein vasten silmiämme, ja huuto heläjää yltympäri salin: "Tie auki kuninkaalle!" Tällä hetkellä ilmestyy luo loistava joukko ja astuu ovesta sisään tahtimarssissa. Mutta jatkakoon taasen kronikoitsija —

"Ensiksi tulee suuret herrat, paroonit, kreivit, ja sukkarihman ritarit, kaikki rikkaassa puvussa ja paljain päin; sitten tulee kansleri kahden muun virkamiehen välissä, joista toinen kantaa kuninkaallista valtikkaa, toinen valtion miekkaa punaisessa huotrassa, joka on koristettu kultaisilla liljoilla; sitten tulee kuningas itse — jota, niin pian kuin hän näkyy, tervehtii kaksitoista torvea ja joukko rumpuja suurella jyrinällä, samalla kuin kaikki parvella olijat nousevat seisomaan, huudahtaen: 'Jumala siunatkoon kuningasta!' Hänen perästään tulee aatelismiehiä, jotka kuuluvat hänen lähimpään palveluskuntaansa, ja hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan marssii kunniakkaasti hänen viisikymmentä herraa eläkkeen-nauttijaansa kullatuine sotatapparoineen."

Tämä kaikki oli kaunista ja hupaista. Tomin valtasuoni sykytti kovasti, ja hänen silmänsä säihkyi. Hän menetteli hyvin miellyttävästi, ja siksipä juuri, ettei hän ajatellut ollenkaan miten menetellä; hänen sielunsa oli siihen määrään lumottuna kaikesta, mitä näkyi ja kuului hänen ympärillään eikä muuten voine kukaan näyttää epämiellyttävältä kauneissa ja sievästi-sovelluvissa vaatteissa, kun hän vain on hieman tottunut näihin, ja varsinkin, jos hän sinä hetkenä ei tiedä niistä. Tom muisti nuo saamansa opetukset ja vastasi tervehdykseensä hienolla, töyhtöisen päänsä kumarruksella ja sävyisillä sanoilla: "Minä kiitän teitä, hyvät kansalaiset".

Hän istui pöytään ottamatta hattua päästään ja teki sen ilman vähintäkään nolostumista. Sillä syöminen lakki päässä oli ainoa kuninkaallinen tapa, joka kuninkaan ja Cantyn perheillä oli yhteinen ja jossa ei kumpikaan puoli voittanut toista, jos kysyttiin vanhaa tottumusta siihen. Saattoväki siirtyi nyt taaemmaksi ja järjestyi ihailtavasti ympärille, ja pää oli heillä paljaana yhä.

Nyt astuit sisään iloisen soiton soidessa kuninkaalliset henkisoturit — "isoimmat ja mahtavimmat miehet Englannissa, jotka erinomaisella huolella oli valittu tähän toimeen" — mutta kronikoitsija kertokoon niistä: —

"Kuninkaalliset henkisoturit tulivat paljaspäisinä, tulipunaisissa puvuissa, jotka olit selästä koristetut kultaisilla ruusuilla; he tulit ja menit, joka kerta tuoden muassaan annokset eri ruokalajia, hopealautasille asetetut. Ruokalajit otti vastaan eräs hovimies samassa järjestyksessä kuin ne tuotiin ja asetti ne pöydälle, samalla kuin kuninkaallinen maistaja antoi jokaiselle henkisoturille suullisen syödä sitä lajia, kuin hän oli tuonut, myrkyn pelosta, näetkös".

Tom söi hyvällä maulla päivällisensä, vaikka hän kyllä tiesi, että sadottain silmiä seurasi jokaista suupalaa ja odotti hänen nielevän sitä hartaudella, joka ei olisi ollut kiivaampi, jos hän olisi syönyt kuolettavia räjähtäviä aineita ja jos olisi odotettu, että hän halkeisi ilmaan ja sirpaleina varisisi alas. Hän oli hyvin tarkka, ettei pitäisi liikaa kiirettä, ja yhtä tarkka, ettei tekisi mitään itse, vaan odottaisi kunnes asianomainen virkamies polvistuen suorittaisi sen hänelle. Hän läpäisi päivälliset ilman vähintäkään virhettä — suuremmoinen ja valtava voitto.

Kun ateria viimein oli päättynyt ja Tom marssi pois keskellä loistavaa joukkoa kuullen miekkoista melua toitotustorvien tärinästä, rumpujen rämmytyksestä ja kumajavista hurraahuudoista, niin tunsi hän, että jos hän nyt olikin kokenut pahimmat mitä julkisiin päivällisiin tuli, niin oli kuitenkin olemassa tulikoetus, jonka alaisena hän mielellään olisi monta kertaa päivässä, jos hän vain sen kautta voisi ostaa itsensä vapaaksi muutamista kuninkaallisen virkansa tukalammista vaatimuksista.